Julkaistu: 13.09.2013
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Eve Forsman Band juhli juuri 20-vuotista taivaltaan ja kemujen kunniaksi ryhmä on julkaissut myös uuden albumin. Jo pitkään täysin omia, kaupallisista siteistä vapaita polkuja tallannut yhtye ei juokse trendien perässä, vaan jatkaa suomenkielisen rockin työstämistä omalla tyylillään.
Portilla rullaa vaivattoman tuntuisesti eteenpäin ja levy kestää helposti toistoakin. Kitara on soitinten johtaja ja Even ääni huokuu lämpöä sekä tunnetta, joka on näinä päivinä harmillisen harvinaista. Neidon ilmaisussa ja tyylissä kuuluvat menneet vuodet, mutta siinä ei ole silti tippaakaan uupumusta – päinvastoin taustapeilissä näkyvät kaksi vuosikymmentä ovat vain vahvistaneet ääntä, jonka kertomia sanoja todella uskoo.
Pitkäsoiton kymmenen raitaa muodostavat vahvan ja bändin itsensä kuuloisen nipun, josta pienellä tuurilla saattaa irrota parikin biisiä, joita kotimaiset radioasemat voisivat ottaa soittolistoilleen. Yhtyeen rockissa on vaikutteita eri ajoilta, sekä pieniä viitteitä Moon Cakesin ja parin muunkin 90-luvulla mainetta niittäneen ryhmän musiikkiin. Polveilevista bassolinjoista on paikoitellen helppo vetää viivoja Wilman suuntaan, mutta vaikutteet ovat onneksi vain mausteita eivätkä pääse nousemaan pääosaan. Päätöksenä kuultava Portilla on niin pysäyttävä pienoiseepos, ettei moisen jälkeen voi oikeastaan tehdä muuta kuin pistää kiekko uudelleen pyörimään. EFB ei tulle räjäyttämään megasuosien portteja selälleen, mutta yhtyeen tuoreen kiekon seurassa viihtyy ja parilla raidalla se tavoittaa jotain todella kaunista.
90-luvun alkupuolelta asti toiminnassa ollut kotimainen yhtye, joka on julkaissut nipun levyjä. Suomenkielinen rock ja pop yhdistyvät ensinmainitun jäädessä voitolle.
(Päivitetty 13.9.2013)