Peacemakers: Sotilas

Omakustanne

Valtimo sijaitsee pohjoisessa Itä-Suomessa ja sieltä on, ainakin näin eteläsuomalaisesta näkökantista katsottuna, melko pitkä matka kaikkialla. Etenkin myyttisen Amerikan turuille ja sen southern-rockin ympyröihin. Yhtä kaikki syvän etelän mausteilla ryyditetty rock on bändin juttu ja kappaleet esitetään poikkeuksetta suomeksi, vaikka orkesterin nimi ehkä antaisikin muuta ymmärtää.

Peacemakersin soittajilla on maileja takana jo sen verran, että herroilta luonnistuu pölyn, bensan ja viskin katkuinen rock ilman uskottavuusongelmia. Pääosin ilohenkiset ja reippaasti etenevät kipaleet intoutuvat välillä suorastaan boogaamaan, kuten mainio Stetson ja bootsit, jossa kuullaan myös mehevää kapakkapianoa. Kiekon äänityksestä ja miksauksesta vastaava Teijo Tikkanen on auttanut bändiä myös soitannollisilla taidoillaan ja mies väläyttelee pianistin taitojaan mm hiukan hölmösti nimetyllä Himobluesilla, joka nousee lopussa kunnon lentoon. Haastavampia ovat kuitenkin tunnelmalliset numerot kuten Sotilas, joissa käydään (Yhdysvaltojen) sisällissodan tunnelmissa rauhankyyhkynkin jo kuollessa. Yhtye ei kuitenkaan malta pysyä lestissään vaan tekee toistuvasti (harha)retkiä suomirockin puolelle aitaa, eivätkä nämä kokeilut tahdo istua samaan kuvaan stetsoneitten, buutsien ja lännen mystisyyden kanssa. Asiaa eivät helpota sortumiset eppunormaalimaiseen riimittelyyn ja kielikuvien käyttöön

Ei tässä maailmaa paranneta eikä edes tuoppeja täytetä, ainakaan nopeasti, mutta siitä huolimatta jokin Peacemakersin touhussa saa hymyn nousemaan huulille. Ja siis sellaisen hyvän hymyn, tiedättehän, sellaisen hiukan nostalgisen ja lämpimän. Nyt kun ryhmä vain malttaisi olla uskollinen oikealle lännelle ja pysyisi pois Tampere-rockin piiristä.