Man Man: On Oni Pond

Anti-

Äkkiväärän rockin ja kummallisten vaikutteiden viskominen samaan pataan on jo tehty monen monituiseen kertaan, mutta aina voi löytää uusia sekoitussuhteita. Näin ainakin uskoo philadelphialainen Man Man, joka on kymmenvuotisen olemassaolonsa aikana julkaissut jo viisi albumillista kokeellista ja kiemurtelevaa rockia. Kahden vuoden takainen Life Fantastic suoristi ryhmän soundia ja jätti äärimmäisimmät järjettömyydet väliin ja tuolla samalla tiellä jatkaa On Oni Pond.

Hauskan eelsmaiseen taustakuvioon ja rytmitykseen nojaava Head On ottaa syliinsä ja antaa rentotuttavaa poprockhoitoa. Loot My Body groovaa ja rullaa vahvan, mustan rytmin voimalla ja taustalaulajattaret huokailevat ”just take whatever you want / just take whatever you need” kuin Princen seurassa konsanaan. Rauhallisemman Beckin jalanjäljissä tallusteleva Deep Cover ottaa stetsonin päähänsä ja suuntaa kohti auringonlaskua pelkän laulun ja akustisen kitaran voimalla. Fiftaristi tunnelmoiva Sparks saa tulen syttymään kipunoillaan ja suurkaupungin öisiä valoja tuulilasistaan heijastava Fangs on kuin New Yorkin kaduille seikkailemaan päätynyt dEUS.

Kaikki on siis periaatteessa kunnossa, mutta voi kuinka joka käännöksestä tahtoo nousta mieleen aina jokin toinen yhtye tai artisti. Tämä on melkoinen ongelma, sillä pitkästä historiastaan huolimatta Man Man ei ole onnistunut luomaan omaa soundiaan kuin muutamalle raidalle. Kaikki edellä mainitut esiintyjät ovat toki hienoja, mutta kuka ja mikä on lopulta Man Man? On Oni Pond on soundeiltaan ja maailmaltaan kiehtova huvipuisto, jossa riittää tutkittavaa ja löydettävää, mutta nyt olisi kyllä korkea aika hommata muutama uusi laite. Vanhat temput toimivat, mutta niiden parasta ennen -päivä on hyvää vauhtia lähestymässä.