Kääntöpiiri: Peking

Kääntöpiiri ilmoittaa levynsä saattessa soittavansa suomenkielistä metallista alternativerockia, ja kyllähän tuo paikkansa pitää. Tampereen seudulta kotoisin oleva bändi on omaksunut vaikutteita monestakin suunnasta, mikä näkyy kokoonpanossa kun perinteinen laulu – kitara – basso – rummut on saanut tuekseen erillisen samplaajan / levareitten pyörittäjän.

Viiden kappaleen EP pyörähtää käyntiin kun Linja 7 lyödään kärkikorttina pöytään. Aloitusbiisissä on kaikki tarvittavat elementit paikalla, vain järjestys tuntuu hieman sekavalle. Tiukkaa kitarointia tarjotaan, samoin vinyylin raaputusta, raskasta rytmittelyä ja tarttuvia stemmoja, mutta ei, tämä ei vain oikein toimi. Kappaleesta on selvästikin yritetty saada vaikka väkisin tarttuvaa, mikä kuuluu hirvittävänä puristuksena. Tuo puristus tukehduttaa lopulta koko biisin. Seuraavana soiva Spartakus kärsii hieman samoista haamuista, mutta jää kuitenkin eloon sovituksen hengittäessä paremmin.

Kolmas raita Askel on viimein harppaus oikeaan suuntaan, ja ensi kerran ryhmä näyttää kyntensä. Elementit ovat pitkälti samat kuin aloituskappaleissa, mutta jokin on nyt muuttunut ratkaisevasti. Tarttuva sävellys on saanut seurakseen kunnon lyriikat, ja tällä kertaa äänimaisema hengittää kevyesti huolimatta toteutuksen raskaudesta, levyn tarttuvin biisi ehdottomasti. Vedenkerääjä jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, mikä sai allekirjoittaneen jo aprikoimaan josko levyn kappaleet ovat kronologisessa järjestyksessä – mikäli asia on näin on yhtye menossa todella hyvään suuntaan. Tämä teoria tosin sai nopeasti hieman siipensä kun levyn sulkeva Yhteys ei yltänytkään aivan kahden edellisen sävellyksen tasolle.

Kääntöpiiri on luonut hyvin ristiriitaisen teoksen, joka osoittaa yhtyeen vahvuudet ja heikkoudet miltei samanarvoisesti. Materiaali mistä kappaleet taotaan on hyvä, ja oma tyylikin on muovautunut melko vahvaksi, ikävä kyllä iso osa helmistä hukataan vuorten kokoisten vallien alle. Saatteessa mainostettu ryhmä-sovitustyö on selvästi yhtyeen kaikkein paras ase, ja samalla Akilleen kantapää. Kun homma toimii jälki on vahvaa, mutta kun se ei toimi niin tulos on vähemmän mairittelevaa. Lisäpisteet vielä ’kotikonstein’ tehdyn omakustanteen laadusta, joka pärjää hyvin monille ’oikeille’ studiotekeleillekin.