Franz Ferdinand: Right Thoughts, Right Words, Right Action

Domino

En paisuttele turhia jos totean, että Franz Ferdinand kuuluu siihen bändiryppääseen, joka määritteli rockin suuntaa uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Skottien itsensä mukaan nimetty debyytti ja sitä reilu puolitoista vuotta myöhemmin seurannut You Could Have It So Much Better nostivat ryhmän salamavauhtia suoraan huipulle. Kiihkeän alun jälkeen glasgow’n ylpeys on julkaissut pitkäsoittoja olympia-tahdissa, eli noin joka neljäs vuosi. Vuoden 2009 Tonight pyrki irtautumaan aiemmista kaavoista ja laajentamaan bändin soundia, mutta menestys jäi heppoiseksi vaikka kiekolta pari sinkkua irtosikin.

Neljä pitkää vuotta on takana noista päivistä ja ryhmän neljäs pitkäsoitto, kasteessa kovin mittavan nimen saanut Right Thoughts, Right Words, Right Action, on selkeä askel kohti riisutumpaa soundia ja yksinkertaisempia tyylikuvioita. Tällä kertaa mediasirkus uuden kiekon edellä oli hillitympi ja yhtye ajoi tuoreita kappaleita sisään keikoillaan, minkä jälkeen lopullinen työ raitojen kimpussa alkoi vasta studion puolella. Työn hedelmien perusteella ratkaisu oli viisas, sillä vaikka albumi on niin kappalemäärältään kuin kokonaiskestoltaankin bändin pienin, on se merkitykseltään ja soundiltaan jotain aivan muuta.

Avausraita Right Action koukuttaa lähinnä svengaavilla taustoillaan, eikä heitä kaikkea vielä tuleen, mutta tätä välittömästi seuraava Evil Eye on ensimmäinen täsmäisku nykivää ja tarttuvaa tanssirockia, jonka parissa Franz Ferdinand on kotonaan. Kiihkeä Bullet ja kuusarirockin aurassa paistatteleva Treason! Animals edustavat niin ikään sitä perinteistä menevää linjaa, mutta tässä ei suinkaan ole läheskään kaikki mitä yhtyeellä on plakkarissa. Lennon / McCartney henkinen Fresh Strawberries hämmentää soppaa niin soundillaan kuin kalsalla elämän ja kuoleman kuvastollaan. Olemmeko kaikki todellakin vain mansikoita, jotka jo pian – niin kovin, kovin pian ovat ohittaneet parhaat päivänsä?

Franz Ferdinandin tuore levy on kiistatta sukua edeltäjilleen, mutta se on samalla siirtymä sivuun aiemmalta polulta. Uutukainen muistuttaa niin kahden ensimmäisen albumin riehakkaasta voimasta kuin Tonightin asteen sisäänlämpiävästä pohdinnasta ja väreistä, antaen kuitenkin kuvaan jotain tyystin omaansa. Vahvimmin Tonightin kuvioita lämmittelee The Universe Expanded, jonka surumielinen boheemius menneen rakkauden äärellä tuo mieleen voimissaan olleen Pulpin. Ja tämä on siis erittäin suuri kohteliaisuus. Elämän ja ajan rajallisuus muodostavatkin yllättäen kiekon yhden tukipylvään, mutta Kapranos ja kumppanit eivät jää murehtimaan tätä, vaan lyövät tallan kerran toisensa jälkeen lautaan. Eivät ehkä aivan yhtä lujaa kuin kymmenen vuotta sitten, sillä bändin toimiin on hiipinyt mukaan pohtivaa viisautta ja pieni lisäripaus harkintaa, mutta lyövät nyt kuitenkin.

Levyn päättävä Goodbye Lovers & Friends saattaa vihjailla kaiken loppumisesta, mutta luulen että Franz Ferdinandin tarina tulee jatkumaan tämänkin jälkeen. Voimme joutua odottelemaan seuraavaa albumia neljäkin vuotta, mutta näin vahvan kiekon vanavedessä aika on kovin toissijainen tekijä. Aika mennyt se koskaan ei palaa, eikä sen tarvitsekaan sillä Franz Ferdinand on palannut valtaistuimelleen eikä muulla ole tällä hetkellä merkitystä.