Julkaistu: 30.08.2013
Arvostelija: Mika Roth
Ektro
Muistatteko vielä kuinka ruotsalainen Leviticus levitti sanaa valkoisen metallin voimin 80-luvulla? Minä en muista, vaikka aikakauden metalli/hard rock on allekirjoittaneelle sydäntä lähellä oleva juttu. Niinpä tämä vuoden 1985 kiekon uudelleenjulkaisu yllätti minut useammallakin tavalla.
Ensimmäiseksi pitää todeta että Leviticus antaa heti kättelyssä turhan paljon tasoitusta levynsä kannella, onhan kyseessä genre jossa onnistunut kansikuva on ensimmäinen laatukriteeri. Toinen virheliike on pohjoisamerikkalaisen AOR-soundin liittäminen sinänsä toimivaan heavy rockailuun, yhtyeen kun olisi kannattanut ehdottomasti valita näistä vaihtoehdoista toinen, eikä yrittää osua siihen keskelle ja pyrkiä miellyttämään kaikkia. Lopputuloksena Leviticus olikin sitten turhan rankkaa jenkkilän valkoisen metalin suurmarkkinoilla, mutta toisaalta aivan liian heppoista tavaraa, jotta jokametallimiehet ja naiset olisivat tarttuneet siihen sankoin joukoin.
Brjön Stigssonin, Kjell Anderssonin ja Håkan Anerssonin muodostama trio osaa onneksi biisien tekotaidon, eikä soittokaan tuota (80-luvun puolivälin stantardeilla) ongelmia, joten ryhmällä olisi saattanut olla hyvät breikkausmahdollisuudet. Näin ei kuitenkaan käynyt ja yksi syy siihen on takuulla epätasainen kappalemateriaali. Parhaimmillaan kaikki on kohdillaan ja esimerkiksi vakuuttavasti möyrivä Deborah and Barak on juuri sellaista melodista sulkutulta, jota olisi tarvittu vain enemmän – paljon enemmän. Kissmäisesti kiljahteleva ja hardrockaava Stay With Us erottuu myös edukseen, ja siitä olisi voinut juuri oikeanlaisella videolla ryyditettynä sukeutua läpimurtohitti, joten ehkä kaikki oli lopulta kiinni hyvinkin pienestä.
Tämä kaikki on kuitenkin enää pelkkää jossittelua, sillä Leviticus löi hanskat tiskiin vuonna 1990. Mikäli kasarimetalli pienellä tukkalisällä on juttusi, etkä kavahda edes satunnaisia syniä, voi Leviticus olla juuri sitä mitä kevytmetallitohtori määrää. Lyriikat ovat kristilliset, mutta aika pitkälti niissä käytetään ihan samoja lauserakenteita ja klisheitä kuin muuallakin, joten miksipä ei?
Ruotsalainen white metalia, eli kristillistä metalia, esittänyt orkesteri, joka vaikutti 80-luvulla.
(Päivitetty 30.8.2013)