Grey Reverend: A Hero´s Lie

Ninja Tune/Motion Audio

Jazzkitaravirtuosismista hienomotoriikka-ongelmien vuoksi kohti pelkistetympää folk-singer-songwriter-tulkintaa kulkenut, juuriltaan philadelphialainen L.D. Brown voi olla menetys jazzkitarismille, mutta olosuhteiden pakosta nykyiseen pelkistettyyn näppäilyyn siirtyminen on myös kuulijan voitto. New Yorkiin sittemmin siirtynyt, Grey Reverend -aliaksella musiikkiaan julkaiseva Brown saa nimittäin pelkistettyyn näppäilyyn ja lähes kuiskailevasti leijailevaan lauluunsa siinä määrin kipinää ja momenttia että herran kakkosalbumi A Hero´s Lie on nautinto. Liikettä ei juurikaan ole, mutta "tuulen" puute korostaa hetkeä ja herkistää pelkistettyä tulkintaa. Moderni bluesmies sieltä paremmasta päästä ei kairaa sielua vaan hellii kuulijaa rauhan tunteella, luoden samalla vaivihkaisesti melkoisen skaalan sävyjä.

Kymmenen kappaleen kokonaisuus on tasaisen vahva, Brown ei missään kohtaa hukkaa punaista lankaansa tai päästä irti heleän leijailevasta melankoliastaan. Sävyt toki vaihtelevat valoisammista avarista hetkistä hiukan tummempiin syövereihin, mutta matka ei katkea tai suunta katoa vaikka näkökulma vaihtuisikin. Varsinaisia kohokohtia on vaikea nostaa tasaisen vahvasta kokonaisuudesta, mutta sen verran paljon materiaalissa on imua että levyn pyöräyttää mielellään pyörimään useammankin kerran peräkkäin. Biisit ikään kuin samaan aikaan houkuttelevat kuuntelemaan entistäkin intensiivisemmin mutta pitävät leppoisuudellaan kiinni myös tarpeellisesta heleydestä. Orkestraatiota hyödynnetään toki paikoin paljonkin tukemaan kokonaisuutta mutta se ei haasta liikaa pienuutta. Pääasiassa kaikuisa laulusanailu ja turhia hötkyilemätön kitaranäppäily riittää. Hieno levy.