No Age: An Object

Sub Pop

Jos ei muualla, niin ainakin kansitaiteessaan No Age pysyttelee korkean laadun ladulla. An Objectin ulkoasu, koko useampia kirkkaan oransseja ja vihreitä läpysköjä sisältävä pahvipaketti, siirtyy aika monta askelta Everything In Betweenin selkeydestä kohti Nounsin sähäkämpää ilmaisua. Levyllä on muutoksia myös musiikillisesti, mutta toiseen suuntaan.

An Object tarjoaa aluksi tutulta tuntuvaa, tai oikeastaan menevää paahtoa, mutta ilman sen enempää Dean Spuntin ja Randy Randallin muodostaman kaksikon tunnusomaisinta soundia, tai sitä punk-johdannaisuutta, josta No Agen kohdalla yleensä on puhuttu. Ikään kuin kaluttua tavaraa siis, muutamasta aika keskeisestä elementistään riisuttua musiikkia.

Suttuisen, jopa unenomaisen soundin poissaollessa alta paljastuu, vähemmän yllättäen, melko tavanomaista, joskin veikeän kaksinapaista rock-musiikkia, joka levyn aluksi kovasti yrittää (ja melkein onnistuu) nousta yhtyeen edellisten tuotosten tasolle. No Ground, I Won't Be Your Generator ja C'mon, Stimmung - levyn kolme ensimmäistä kappaletta - ovat kuin pikakurssi siihen, mikä No Agen soitossa on parasta: energisyyden, pidäkeettömyyden ja vähintään kohtalaisten koukkujen yhdistelmä.

Mutta sitten, loppulevyllä, jotakin tapahtuu, pöytä kai puhdistetaan menneestä ja ideat menevät siinä mukana. Tuloksena on kivoja soitelmia, jotka leijuvat mukavasti taustalla ikään kuin yrittäen kadota ympäristöönsä. Mutta se ei mielestäni ole No Agen tehtävä, joka kaikilla tähän astisilla toimillaan on päinvastoin pyrkinyt erottumaan taustastaan. Ikävintä An Objectilla on se, että milloin korville läjähtää mielenkiintoinen ja upottava soundikyhäelmä, ei biisistä ole mihinkään, ja toisin päin: koukukkaammat kappaleet ovat alastomia ja persoonattomia.

DIY-eetosta (kaksikko on musiikin lisäksi tehnyt kannet ja käsittääkseni jopa pakannut levyt, mikä ei varmasti Sub Pop -artistille ole aivan tavanomaisin juttu, minkä lisäksi uskallan kuvitella, että levyn painoskin lienee vähän kahtasataa isompi) on helppo arvostaa, mutta ei se mahdollista antaa anteeksi näin ponnetonta sävellystyötä.