Ovro: Id|entities

Some Place Else

Ovro on operoinut dark-ambientin ja ”muun elektronisen äänen parissa” jo kymmenen vuoden ajan. Tuona aikana tämä yhden naisen yhtye on ehtinyt julkaista nipun kiekkoja omissa nimissään ja yhteistyötä on tehty mm. Niko Skorpion ja Hæretici 7o74:n kanssa. Vuonna 2008 ilmestynyt Revisited toi Ovron allekirjoittaneen maailmaan ja vajaata vuotta myöhemmin Desibelissäkin noteerattu Horizontal / Vertical -sinkku jatkoi vahvaa työtä, mutta tuon jälkeen Ovro sitten katosikin lähes tyystin musiikkimaailman kartalta. Hiljaiselon katkaisi vasta aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Ten-kokoelma, joka julkaistiin ainoastaan verkossa. Tuore Id|entities onkin näin ensimmäinen pääosin uutta musiikkia/ääntä sisältävä julkaisu yli neljään vuoteen ja ensimmäinen albumi sitten vuoden 2008.

Kuten uutukaisen nimikin antaa ymmärtää, keskiössä ovat tällä kertaa identiteetit, vai onko kyseessä lopulta kenties vain yhden identiteetin erilaiset ilmentymät? Ovro on napsinut äänipalasia lukuisista eri elokuvista, ja mukana taitaa olla muutama klassikoksikin luokiteltava teos. Pienistä palasista syntyy lyhyitä nyörejä, jotka muodostavat hiljalleen suurempia kankaanpalasia ja näistä tilkuista kuulija voi muovata omanlaisiaan tarinoita. Ovrolle tyypillisesti sanojen ympärille luodut äänimaailmat ovat jälleen ohuita ja läpinäkyviä, eli mitään massiivisia kosketin/efekti ryöppyjä ei tarvitse (onneksi) kuulla, vaan hiljaisuus – ja ne äänet jotka jäävät kuulematta – nousevat vähintään yhtä merkittävään asemaan kuin kuultavissa olevat äänet.

Id|entities on haastava levy, se vaatii aikaa ja tilaa, eikä sittenkään välttämättä avaa kaikkia porttejaan kuulijalle. Sen tarina on sirpaloitunut ja tuntuu monesti heijastuvan useamman lasikerroksen läpi siten, että lopulta on vaikea sanoa mikä on heijastusta ja mikä todellisuutta – mikäli moista on edes olemassa. Harvat biitit ja riisutut taustat on viety niin äärimmilleen, että on vaikea puhua enää musiikista sanan perinteisessä merkityksessä. Näissä kappaleissa ei ole juuri mitään tuttuja muotoja, niiden vähäiset melodiat ovat peräisin vanhoista elokuvista ja rytmi syntyy yhtä paljon äänipalasten sanoista kuin säästeliäästi käytetyistä laitteista.

Silti albumiin kannattaa tarttua ja sille annetut mahdollisuudet takaavat ainakin mielenkiintoisia kuunteluhetkiä kokeellisen äänitaiteen/musiikin parissa.