Carpeduke: Hell Gothic Ride

Omakustanne

Mikä on Carpeduke?
Tuo kysymys nousi nopeasti esiin, kun sain saksalaisen ryhmän tuoreimman pitkäsoiton käsiini. Pieni penkominen paljasti, että yhtyeen takaa löytyy pitkälti yksi mies, Steffen Herzog, joka on lähettänyt nähtävästi omakustanteena julkaistun albumin kyljessä ihan käsinkirjoitetun saatteen. Kuuleman mukaan Herzog taitaa kuutta eri kieltä ja hän on pitkälti vastannut kaikesta tällä uusimmalla albumillaan.

Mitä on saatu aikaiseksi?
Carpeduke ei tietenkään halua kuulua minkään tietyn genren alle, mutta se on saanut paljon vaikutteita hardrockin, perinteisen heavyrockin, kevyemmän industrialrockiin sekä kitaravetoisen goottirockin suunnalta. Kuten voitte huomata, avainsana on rock, jota herra Herzog maustaa aina kulloisellakin raidalla hiukan miten sattuu. Periaatteessa lopputulos voisikin olla mehukas genrejen leikkikenttä, jossa rock toimisi vahvana vaan ei liian sitovana ohjenuorana, mutta ikävä kyllä itse biisimateriaali jää huomattavasti komeaa ideaa vaatimattomammaksi. Ei tässä mitään varsinaisesti pieleen tehdä, Carpeduken rahkeet eivät vain riitä kolmentoista laadukkaan raidan luomiseen.

Mitä siis lopulta jää käteen?
Hell Gothic Ride on hetkittäin huvittava ja paikoin toimiva paketti, mutta eihän tässä lopulta jää käteen oikein mitään. Levy osunee saksalaiseen makuun riittävän kattavasti, jotta seuraava levy voidaan julkaista, ja sitä seuraava, ja sitä seuraava, mutta allekirjoittaneelle tämä on lähinnä sellainen välipala, jonka olisi voinut vaikka jättää väliin. Maailma on väärällään lupaavia demobändejä ja suurin osa niistä pesee Carpeduken mennen tullen.