The Mutants: Mutacalypso Now!!

Jymp

Lähes vuosikymmen ehti kulua siitä, kun desibeli.net edelliskerran arvioi The Mutantsien kokopitkän – tällöin erinomaisin arvosanoin ryyditettynä. Tämän jälkeen julkaisukartta on täydentynyt mm. mainioilla Mutants Death Cult- ja Grave Groove -albumeilla, sekä viimeisimpänä, vuoden 2011 Boogie De La Muertella.

Etenkin Grave Groovella yhtye osoitti olevansa paitsi monipuolinen, myös genreraja-aidoista piittaamaton, säilyttäen kuitenkin ytimensä sykkeen garagen perinnölle kumartaen. Sen sielunmaisemat onnistuivat ristisiittämään kaikkea psykedelian, soul-funkin ja b-luokan elokuvamusiikin kautta jopa jonnekin progesävyihin saakka. Siksipä aistini olivatkin hermostuneesti varuillaan, kun luin ennakkoon yhtyeen päättäneen siirtyä – sinänsä hauskasti nimetyllä Mutacalypso Now!!:lla – takaisin yksinkertaisten perusasioiden ääreen. Juuri tuo karsinoista piittaamattomuus kun oli alun perin tehnyt itseeni vaikutuksen.

No, ennakkopelkoni hälvenivät nopeasti It came from Orgazmon pörähdettyä käyntiin. Taattua mutatointiahan tämä! Kolmen soinnun suttuisan pörinän sijasta jopa yllättävän huoliteltuun soundimaailmaan Mutacalypso Now!! tuntuukin nojaavan. Yksinkertaistaminen kuuluu ennen kaikkea rumputyöskentelyn melko pelkistettynä ilmeenä sekä ehkä siinä, että yhtye halusi omien sanojensa mukaan jättää kitarasooloilut vähemmälle. Torvet soivat edelleen todella komeasti, basso pyörii ja kitaroinnissa on samanaikaisesti tarpeellinen määrä tarkkuutta ja fiilistelevää soittoa. Eikä tässä nyt toki mihinkään postrockin crescendo-jumitteluun taivuta, vaan homma toimii yhtyeelle tunnusomaisen grooven voimin.

Nopeassa tahdissa tehdyt studiolivet tuntuvat olevan yhdellä jos toisellakin bändilla tekemismetodiikan ytimessä. Usein valintaa perustellaan ”autenttisuudella” tai tietyn fiiliksen tavoittelulla, vaikka toinen puoli totuutta taitaa yksikertaisesti olla se, että studioaika on kallista ja homma pitää saada nopeasti purkkiin. Välillä tämä myös valitettavasti kuuluu. The Mutantsien kohdalla tilanne on kuitenkin päinvastainen. Orkesterin orgaaninen pöhinä tuskin syntyisi ilman keskinäisen hikisen meiningin dynamiikkaa.

Kyynikko saattaisi heittäytyä kysymään, eikö Mutants ole tehnyt Mutacalypso Now!!:n jo moneen kertaan aikaisemminkin? Vaikka ensi kuulemalta näin saattaisi tuntua, väitän silti, että yhtyeellä on riittävästi muuntautumiskykyä homman kiinnostavana pitämiseksi. Hienovaraisilla käännöksillä se onnistuu säilyttämään niin oman persoonallisen identiteettinsä kuin välttämään itsetarkoitukselliselta kuulostavan muutospyrkimyksenkin, sekä tarjoamaan sivussa jonkin uuden kulman albumien välille.

Toinen merkillepantava seikka on yhtyeen sovituskyky. Bändi itse osoittaa suoraviivaistamispyyteensä lähes myytiksi, kokoamalla näennäisen simppelit elementit komeiksi monikerroksisiksi kollaaseiksi. Kuunnelkaapa huviksenne vaikkapa kaahaavan Karate-Childin perään onnistuneesti sijoitettu ja oivallisella kitarariffillä avaava Mutant Exotic. Kappale, jonka pälyilevä tunnelma kasvaa elementti elementiltä; jonka rakenteessa synkooppien kaltaisia tehokeinoja käytetään säästeliäästi ja juuri oikeisiin paikkoihin istuttaen; jonka soitossa malttia on valttia, mutta svengi kultaa. Komeaa kuultavaa, komea levy – jälleen!