Mushmouthed Talk: Foggy Notion

Bone Voyage

Garagerockista vuonna 2006 lähtenyt, silloinen duo-kokoonpanolla edennyt Mushmouthed Talk on matkan varrella kokeillut elektronisempaa ilmaisua, kasvanut trioksi ja päätynyt riisutumman säröisen rockin pariin, jossa garagepohjat kohtaavat psykedelian ja indierockin mutta kohtuullisen leppoisasti. Mikko Aaltonen tarjoili Helsingin Sanomien arviossaan yhtyeen hengenheimolaisiksi kotimaisista nimistä pidemmän linjan kulttiyhtyeitä 22-Pistepirkkoa ja Jolly Jumpersia ja kieltämättä samoista hiekkalaatikoista on vaikutteita kaiveltu ja käännelty. Silti ihan suoraa viivaa ei - onneksi - tarvitse alkaa vetämään kumpaankaan suuntaan. Yhtyeen tumma indiesäröhumina nostaa hivenen mielikuvia myös Joensuu 1685:n ruvesta. Mushmouthed Talkin debyytillä ei toki keksitä pyörää uudelleen, mutta kolmikko taustajoukkoineen on saanut Foggy Notionille yhdistettyä kypsän tavan hyödyntää vaikutteet ja nuoruuden innon ja kipinän. Rosoisuus ei kaadu tuhnuksi, melodioissa on imua ja bändi osaa sekä rokata että rentoutua.

Levy on samaan aikaan linjakas mutta myös mukavan monipuolinen. Usvaisesta kohkauksesta kuten rennon tumma ja koukukas avausraita Catch Catch, huohottava Baywatch Babys, jollyjumpersmaisen uhkaileva Love Is Hope tai synkempi mutta rullaavampi And I Feel Like It´s Over vaihdetaan nimibiisin ilmavampaan ja veikeämpään hipsuttelu-svengiin, It´s Hard To Dance When You Feel The Bluesin suoraviivaisempaan kaihoon ja Lightin aamuöiseen haaveiluun. Päätösraita Places In Moviesin horjuva pahaenteisyys kasvaa odotetusti säröiseen trippiin mutta mukavan kepeällä otteella. Jos jokin hiukan särähtää korvaan, niin paikoin laulun kantavuus on likellä tipahtaa kyydistä - mikä toki saattaa olla ihan tarkoituksellistakin. Muuten yhtyeellä on hyvin pullat uunissa.