Nergard: Memorial for a Wish

Battlegod

Norjalainen Andreas Nergård oli ennen tätä levyä täysin tuntematon suuruus allekirjoittaneelle, eikä nuoren miehen ”emobändi” Rudhirakaan herättänyt nimellään juuri mitään muistikuvia. Andreas on kuitenkin saavuttanut metallimaailmassa nähtävästi jo jonkinlaisen aseman, sillä miehen tuore levy on melkoinen metallintekijöiden kokoontumisajo. Mahtipontinen metalliooppera on toki lähtöisin Nergårdin omasta kynästä, mutta vokaaleihin on saatu vierailemaan sellaisia nimiä kuin Ralf Scheepers, Mike Vescera ja David Reece. Joukossa ei ole ainuttakaan todellista mestaruussarjan mylvijää, mutta kokeneita tekijöitä löytyy silti joukosta melkoinen lauma em. herrojen lisäksi. Nergardin tyylinä on puolestaan perinteinen melodinen metalli, joka löytää markkinoita takuulla ainakin Keski-Euroopasta.

Puhuttaessa melodisen metallin keinoin luoduista pienoisoopperoista nousevat ainakin allekirjoittaneen karvat nopeasti pystyyn, sillä mielleyhtymät pompöösiiin patsasteluun ja rokokoomaiseen yksityiskohtien hukuttavaan tulvaan eivät varsinaisesti innosta. Memorial for a Wish onkin kieltämättä mahtipontinen ja muutamissa kohdin reilusti ylimitoitettu, mutta se ei kaadu onneksi niihin genren ilmeisimpiin sudenkuoppiin. Luvassa ei ole näin loputtomia soolosoita eikä kertojaäänikään vaivuta kuulijaa unten maille, vaan lähestulkoon kaikki sanottava lauletaan kovaa ja korkealta.

Vokalistien panos kiekolla onkin sen verran korkea, että tuo äänekäs joukko jättää muut soittimet turhan usein taustalle, albumi kun on erittäin tarinakeskeinen. Itse tarinakaan ei juuri raja-aitoja kaada ja kertoo vääryydestä, jonka myötä syytön mies päätyy virumaan vankilaan pariksi vuosikymmeneksi, minä aikana hän menettää vaimonsa ja lopulta paljon enemmänkin. Tapahtumapaikkana on 1800-luvun lopun Dublin ja eri vokalistien esittämät roolit saavat teatraalisuuden toimimaan kokonaisuuden eduksi.

Varsinaisia irtobiisejä on vaikea lohkoa näin teosmaisesta paketista, mutta esimerkiksi Queensrÿchestä hiukan muistuttava A Question of God voisi pärjätä sinkkuna. Samoin powermetallisempi Hell on Earth viistää niin läheltä kaupallisempaa teutonimetallia, että siivulla on varmasti tulevaisuutta. Kappalekatraasta löytyy kuitenkin vain yksi alle viisiminuuttinen raita ja albumin kaksi viimeistä siivua, Angels ja Requiem, kestävät yhteensä lähemmän puoli tuntia, joten Memorial for a Wish on ensisijaisesti kokonaisuus. Ei mikään maata mullistava kokonaisuus, mutta sillä on hetkensä ja debyyttimetallioopperaksi kiekko on suorastaan hämmästyttävän tasokas.