Au Pair: Olen pahaa unta

Secret Entertainment

Nyttemmin jo edesmennyt Au Pair sai hienon uransa aikana kasaan neljä pitkäsoittoa, jotka muodostavat kenties pienen, mutta sitäkin mielenkiintoisemman luvun suomalaisen rockin historiassa. Vai onko tämä nyt punkia, tai normaalia vinompaa uutta aaltoa uudella kierteellä? Jotain psykedeelistä proge-rockin kiemurtelua kenties? Olen pahaa unta on oikeastaan kaikkea edellä mainittua, eikä edes tuo listaus pysty tuomaan esiin multityylisen yhtyeen musiikin kaikkia nyansseja.

Vokalisti Tom Tuomaalan tyyli rytmittää sanoja, ja etenkin niiden ta-vu-ja, luo mielleyhtymiä city-shamaani Mika Rätön suuntaan. Mukana on myös perinteistä outoilurockin pyörteilyä, josta moni legendaarinen finno-ugrisista juurista noussut rockyhtye on historian saatossa löytänyt tärkeitä osia ilmaisuunsa aina Kontrasta lähtien. Au Pairin ote on kuitenkin rupisempi, punkimpi ja kaikessa välinpitämättömyydessään enemmän tätä aikaa, jolloin olet kuollut ilman naamakirjan voimaa ja kaikki tekemisen arvoinen on jo tehty ainakin kahteen kertaan. Ryhmän asenteessa onkin sitä samaa kipinää, joka sai nuoren Kauko Röyhkän taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja siinä samalla rassaamaan kukkahattutätien nuppeja 80-luvulla, jolloin nuoren miehen into ylitti vielä reilusti hänen taitonsa.

Tältä pohjalta esimerkiksi pikkutarkalla tavalla räkäinen Helvetissä nähdään ja doorsmaisesti rullaava Vajoan kauemmas, jotka ovat jo lähtökohdiltaan hiukan vittuilevia ralleja, saavat reilusti lisää newtoneita potkuihinsa. Kirjaimellisesti mielipuolinen Minä olen Pietro Mennea sekä ”länkkärikappaleen ja suomalaisen kansanballadin risteymäksi” julistettu Viina ja haulikko ovat pienoisia helmiä, eikä moisia löydy monenkaan albumin loppumetreiltä, joten ikävähän tässä tulee Au Pairia.

Yksitoistavuotta on pitkä aika mille tahansa yhtyeelle, mutta tätä viimeistä kiekkoa kuunnellessa olisin suonut yhtyeelle satayksitoistavuotisen uran. Soikoon viimeisellä matkalla Seikkailu Itä-Lapissa jossa paljon asioita nähnyt Pervitiini-Martti on kuskina, eikä kukaan tiedä minne ollaan lopulta menossa, ei edes Pervitiini-Martti. Lepää rauhassa Au Pair