Serafiel: The Marks

Medusa

Nuori tulokasyhtye Serafiel ei turhaan nöyristele debyyttilevyllään The Marks. Muutaman kappaleen jälkeen on jo selvää, että yhtyeen tähtäin on nuorisotalojen sijaan stadionlavoilla. Yhtyeen laajoja kaaria taiteileva skandinaavipop on saanut ympärilleen komeat puitteet eikä tilakaiussa ole säästelty. Ensivaikutelma on hyvä, eikä vähiten tyylikkään kansitaiteen ansiosta.

Kiiltävän pinnan alta löytyy kuitenkin hieman hahmottomia ja tavanomaisia kappaleita, joita edes laadukas toteutus ei täysin paikkaa. Yhtye ei vielä tavoita selkeän esikuvansa Mewin melodista herkkyyttä tai rytmistä kekseliäisyyttä, mutta matkalla sinne ollaan. Potentiaalia Serafielissa on hurjasti, sillä moni elementti on jo vakaasti paikallaan. Laulaja Juhan Gummerusillakin on tyylilajiin juuri sopivan kuulas ja taipuisa, joskin hiukan persoonaton lauluääni.

Jos yhtyeen musiikki on suurta, niin ovat myös sanoitusten teemat. Elämän syvempää merkitystä pohditaan ja taivaaseen kurotetaan kuitenkin hieman liiankin ympäripyöreästi. Tekstien ja melodioiden pienellä terävöittämisellä Serafielilla on kaikki mahdollisuudet nousta vaikkapa seuraavaksi vientitoivoksemme. Nimi mieleen!