Slo-Mo: Slo-Mo

Circus

Slo-Mo on sheffieldiläisen lauluntekijä David Gledhill puhdas sooloprojekti, vaikka sitä on demokraattisen bändin asuun yrittetty sovittaa. Gledhillin visiot lienevät hänelle itselleen selviä, mutta taustabändille tilanne ei ole helppo – kuinka sulattaa kunnianhimoiset ideanpoikaset toimivaksi kokonaisuudeksi, jos biisimateriaali itsessään ei ole kovin vahvaa. Tämä onkin selkeästi Slo-Mon akilleen kantapää. Parin upean älyväläyksen varassa ei kokonaista levyä vielä kannatella. Lisää ajatuksia herättää levyn nauhoitusten aikataulu. Kahden vuoden kuluessa purkitettua debyyttiä ei ainakaan ole suollettu äkkipikaisesti ulos, vaan pikemminkin kyse on harkitusta hiomisesta, joka armottomasti levyltä myös kuuluu. Kirjoittamaton sääntö punaisen langan hukkaamisesta pätee Gledhillin kohdalla enemmän kuin hyvin.

Gledhill & Co.:n debyytti alkaa kyllä mykistävästi. Astrid Gilberton Agua De Beber-sampleen nojaava Death Of A Raver on ehdottomasti yksi kuluvan vuoden kekseliäimmistä yhdistelmistä. Samplen teho ja tarttuvuus on todella kovassa kurssissa, eikä tilannetta juurikaan haittaa edes se että sitä toistetaan kappaleessa lähes tauotta. Toinen lainaklippi levyllä on Girl From Alaskan Stan Getz-sample, mutta se ei nouse lähellekään avausraidan tasoa. On aina hyvin huolestuttavaa jos pitkäsoiton ikimuistettavinta antia tarjoaa lainamateriaali. Onneksi levyllä on laatua myös omasta takaa – reggearytmejä ja tummasävyistä rokkisoundia hengittävä Love Hate Devotion on kiinnostava jo lähtökohtiensa vuoksi. Samoilla tehokeinoilla pelaa astetta dubahtavampi The Goldfish And The Alligator.

Slo-Mon ensimmäinen levytuotos herättää ristiriitaisia tunteita. On hienoa, että rock-yhtye uskaltaa noukkia vaikutteensa muualta kuin ilmiselvimmistä lähteistä ja osaa myös käyttää niitä oivaltavasti hyväksi. Toisaalta, jos levyn viilaaminen jää pahasti päälle, saattaa siitä kadota se spontaanius, jota lainamausteet mukanaan toivat.