pässilauma: pässilauma

Omakustanne

pässilauma (nimi kirjoitetaan tarkoituksella pienellä alkukirjaimella) sai vajaa kolme vuotta sitten ilmestyneellä Afropeukalo-demollaan kollega Valpasvuon nostamaan varovasti peukkuaan. Armon vuosi 2013 tuo maailmaan ryhmän ensimmäisen pitkäsoiton jolla punk paukkuu, rock raikaa ja kai siellä välissä vähän hc-metallin mätkettäkin voi kuulla - monen muun mausteen lisäksi.

Sarvipäisen lauman asenne on niin punk kuin mahdollista ja soundit, jos sellaisista voi tässä yhteydessä edes puhua, ovat peräisin suoraan romuttamon takapihalta. Kiitos räkäisen lähestymispolitiikan soittimet tahtovat puurotua toisiinsa, ääni särkyy toistuvasti yli ja vokaalit huojuvat siellä jossain, enemmän ja vähemmän pinnassa. Ilmassa on eittämättä keskisormea ja keskikaljan tuoksua, mutta ryhmän kämäisessä räyhäämisessä on silti myös joitain pieniä, krhm, helmiä. Luultavimmin biisinippu olisi parasta kokea suoraan estradilta tarjottuna ja riittävän monen innostuneen fanin seasta, mutta pääsee fiiliksiin näinkin kun volakkanupin vain ruuvaa lähemmäs kaakkoa.

Biisien mitat vaihtelevat alle puolestatoista minuutista sinne kolmen minuutin tienoille. Poikkeukseksi muodostuu Totuus löytyy -ralli, joka uhmaa pässilauman lakeja ja kehtaa kestää päälle neljä pitkää minuuttia. Tältäkään raidalta on tosin turha odottaa mitään mozartmaisia rakenteluita, sillä kundit kietovat piikkilankasoundinsa kuulijan pään ympäri tällä kertaa vain rahdun hitaammalla tempolla. Jos uskaltaisin niin väittäisin, että tässä rosoisen kauniisti soivassa instrumentaalissa on jopa pientä neilyoungmaisuutta, mutta ollaan tuosta havainnosta ihan hys-hys vaan.

Avausraita Hipsterit on pukkaus kädet puuskassa seisovien musiikkipolisien suuntaan, mutta rälläys jatkuu rahdun liian pitkään, jolloin iskusta ehtii hävitä se paras terä. Venytys on virhe jota orkka ei toista myöhemmin ja onkin tavallaan harmi, että siivu on arvottu aloittajaksi. Nopeista raidoista eliittiryhmään nousevat suorastaan riemastuttavasti eteenpäin rullaava kaunis sana, lastenlaulumainen hottii shittii, joka saa tuon kirotun lentävän lauseen ihme kyllä toimimaan, sekä tietysti nipun punkimpaan laitaan osuva mulkku mikä mulkku joka selittänee kaiken oleellisen jo nimellään.

Eihän tämä mikään täydellinen kiekko ole, kaukana siitä, mutta kaikessa voimassaan ja vastuuttomuudessaan pässilauma on kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen tapaus. Tusinassa on muutama biisi liikaa ja hiukan vakavammalla tuotannolla roiskaisujen seasta voisi jalostaa jokusen ässän joiden varaan joku varmasti rakentaisi myyntipotentiaalisemman paketin, mutta se ei taida olla pässilauman pointti.