Toner Low: III

Roadkill

Savuista stoner-doomia (genreensä nähden) hämmästyttävän kirkkailla soundeilla soittava Toner Low julkaisi viisi vuotta sitten kiitoksia keränneen II pitkäsoittonsa. Loogisesti nimetty seuraaja on nyt viimein valmistunut ja alankomaalaiset jatkavat pitkälti siitä mihin he viimeksi jäivät. Uudella kiekolla on neljä biisiä ja lähes tunnin verran musiikkia, eikä kansitaidekaan jätä juuri mitään epäselväksi, joten mennään itse asiaan.

Ensimmäisenä kuulija kiinnittää huomionsa albumin kirkkaisiin, mutta samalla läpitunkevan savuisiin soundeihin. Kolmikko onkin onnistunut luomaan tekniikasta vastaavien kanssa todella hämärän ilmapiirin studiossa, menettämättä silti rahtuakaan yllä aukenevista avaruuksista – temppu jonka soisi onnistuvan huomattavasti useammaltakin alan bändiltä. Alkujaan viisihenkinen ryhmä on löytänyt kolmikkona toisensa tavalla, joka lienee selitettävästi ainoastaan jonkin sortin telepatiana, sen verran timmisti ja mehukkaasti soitto kulkee eteenpäin. Paketissa on mukana myös tuhti annos psykedeliaa, mutta yhtye ei päädy leijailemaan päämäärättömästi, vaan pystyy nitomaan nämäkin ainekset omaan rapeaan soundiinsa.

Painopiste on soittimilla ja vokaaleja ei kuulla kuin pienen pienenä mausteena siellä täällä. Lyriikoita ei kuitenkaan osaa edes kaivata, sillä itse soitto on jo niin intensiivistä että ryhmä pystyy sanomaan niin kaiken sanomisen arvoisen. Riffi on kuningas ja tämä trio osaa kruunata kuninkaallisensa kuten pitääkin. Kappaleissa ei oikeastaan tapahdu kovinkaan paljoa, mutta se vähä on niin briljanttia, ettei juuri enempää tarvita.