Deathchain: Ritual Death Metal

Svart

Jostain perinteisen thrashin tienoilta taipaleensa käynnistänyt savolaisorkka on täällä taas, eikä herrain raskasmetallinen tyyli ole tietenkään pysynyt ennallaan. Jokaisella albumillaan uutta suuntaa itselleen ottanut Deathchain soittaa edelleen metallia, mutta ne viimeisetkin thrashin palaset ovat nyt kyllä kadonneet, kun yhtye lähenee jo deathin blackimpaa laitaa.

Kiekon fiiliksiltään kylmä ja paikoin lähes kellontarkka metallimyrsky luo mielleyhtymiä vuonojen maan metallisotureihin, etenkin kun sovituksiin on siellä ja täällä hiipinyt selkeää progeilun henkeä. Deathchain goes to Norway? Vaikea sanoa, mutta ainakin monet norskibändejä kannattavat tulevat taatusti yllättymään iloisesti savolaisten uudesta suunnasta ja soundista.

Pienen narinan jälkeen on kuitenkin todettava, että vaikka ryhmän soundi on kaikkea muuta kuin innovatiivinen, osaa se (jälleen kerran) asiansa. Päälle seitsemänminuuttiseksi venyvä Oul Lady Under the Earth ryömii vastustamattomasti ihon alle, kun raskaat ääniaallot iskevät otsaan toinen toisensa jälkeen ja King Pazuzu on jo sellaista tukasta talutusta, ettei paremmasta väliä. Suorastaan maidenmaisia melodioita pursuava Tiamat’s Eyes of Death yllättää myös iloisesti, heittämällä yllättäviä koukkuja aivan uusiin suuntiin.

Hiukan sekava ja ehdottomasti yllätyksellinen levy jättää hiljentyessään kummallisen tunteen. Deathchain on matkalla mutta suunta jää ainakin allekirjoittaneelle epäselväksi, no tärkeintä on kaiketi liike.