Deathchain: Ritual Death Metal

Svart

Jostain perinteisen thrashin tienoilta taipaleensa k�ynnist�nyt savolaisorkka on t��ll� taas, eik� herrain raskasmetallinen tyyli ole tietenk��n pysynyt ennallaan. Jokaisella albumillaan uutta suuntaa itselleen ottanut Deathchain soittaa edelleen metallia, mutta ne viimeisetkin thrashin palaset ovat nyt kyll� kadonneet, kun yhtye l�henee jo deathin blackimpaa laitaa.

Kiekon fiiliksilt��n kylm� ja paikoin l�hes kellontarkka metallimyrsky luo mielleyhtymi� vuonojen maan metallisotureihin, etenkin kun sovituksiin on siell� ja t��ll� hiipinyt selke�� progeilun henke�. Deathchain goes to Norway? Vaikea sanoa, mutta ainakin monet norskib�ndej� kannattavat tulevat taatusti yll�ttym��n iloisesti savolaisten uudesta suunnasta ja soundista.

Pienen narinan j�lkeen on kuitenkin todettava, ett� vaikka ryhm�n soundi on kaikkea muuta kuin innovatiivinen, osaa se (j�lleen kerran) asiansa. P��lle seitsem�nminuuttiseksi venyv� Oul Lady Under the Earth ry�mii vastustamattomasti ihon alle, kun raskaat ��niaallot iskev�t otsaan toinen toisensa j�lkeen ja King Pazuzu on jo sellaista tukasta talutusta, ettei paremmasta v�li�. Suorastaan maidenmaisia melodioita pursuava Tiamat�s Eyes of Death yll�tt�� my�s iloisesti, heitt�m�ll� yll�tt�vi� koukkuja aivan uusiin suuntiin.

Hiukan sekava ja ehdottomasti yll�tyksellinen levy j�tt�� hiljentyess��n kummallisen tunteen. Deathchain on matkalla mutta suunta j�� ainakin allekirjoittaneelle ep�selv�ksi, no t�rkeint� on kaiketi liike.