Black Motor: Vaarat vastukset

Nekorekords / Karkia Mistika

Black Motorin neljäs levy Vaarat vastukset julkaistiin italialaisen Dreamsheep Recordsin toimesta CD:nä vuonna 2008. Nyt asialla ovat Nekorekords ja Karkia Mistika, formaattina vinyyli. Pienoisten viivästysten jälkeen tämä viiden vuoden takainen jazz-kiekko saa siis arvoisensa kohtelun vinyyliprässissä. Ja siinäkin mielessä, että levy ylipäätään on saatavilla. Italian-painos nimittäin myytiin loppuun hyvän aikaa sitten, eikä Suomeen saakka alunperinkään rantautunut kovin montaa kopiota.

Vaarat vastukset sisältää kuusi Tampereella loppuvuodesta 2007 äänitettyä Sippola-Rauhala-Laihonen-originaalia. Ne todistavat, kuinka Sippolan tenori, Rauhalan kontrabasso ja Laihosen rummut ovat yksi tämänhetkisen Suomi-jazzin alkuvoimaisimpia kombinaatioita. Varsinaisesta tanssijalkaa liikuttavasta svengistähän tässä ei kovinkaan usein ole kyse, kyseessä on jotain paljon raaempaa. Ei toki täysin päämäärätöntä säntäilyä, mutta raakaa yhtä kaikki. Siitä huolimatta kuulijat, etenkin live-tilanteissa, lankeavat loveen. Jotain tämän free-pohjalta ponkaisevan trion kovasta draivista todistaa kai sekin, että Black Motoria tuntuvat diggailevan niin vannoutuneet jazzistit kuin enemmän rockiin kallellaan olevat musiikkiaddiktitkin. Black Motorin soundi yhdistää.

Perkussioiden helinälle pohjaava Yksi sinulta puuttuu vyöryy ensimmäisenä. Kun viimeisen parin minuutin aikana sonnikuoro (bändin jäsenet?) alkavat mylviä taustalla, nousevat niskavillat pystyyn. Yhdentoista minuutin aikana hitaasti kehitelty yhden tunnetilan kiteytys jättää hengästyttävän olon. Sippolan Hard Man Anthem on ”perinteisempää” freetä (Laihonen istuu normisettinsä takana). Ei mitään erikoista Black Motorin ystäville, perushyvä numero. A-puolen päättävään Aameneen on saatu sovitusapua Jukka Ormalta. Aamen alkaa tunnistettavalla teemalla, joka on sopivan melodinen jäädäkseen ajukoppaan kaikumaan, mutta sen verran monimutkainen, ettei hyräily onnistu ihan ensikuulemalta. Tämä on etupäässä Sippolan show, mutta Laihosenkin työskentelyä kuuntelee etenkin kuulokkeilla ihastuksissaan (tarvitseeko Rauhalaa erikseen mainita?).

Kääntöpuolen ensimmäinen viisu, nimikappale Vaarat vastukset, alkaa samoilla helinöillä kuin A-puolen ykkönen. Jonkun perkkuhetken perästä mukaan tulee ihmisääniä, ei mullikuoron muodossa vaan aivan oikeasti laulaen. Helisevien lyömien vaiettua kappale jatkuu tutunoloisena Black Motor -klenkkana, joka kiihdyttelee pieniin soolo-orgasmeihin kuin vahingossa. Seuraavana vuorossa oleva Rauhalan Alma lienee levyn ”jatsillisin” raita kohtuuiisine keinuntoineen, vaikka tarjoaakin kangasta hyvään revittelyynkin. Levyn päättävällä Vainilalla on perkussiivinen, etupainoinen ote. Tamppaava rytmi on suorastaan hypnoottinen.

Näiden todisteiden valossa Black Motor vuosimallia 2008 oli kova kone. Parasta on tietenkin se, että viisi vuotta vanhempi Black Motor on vieläkin kovempi. Yhtyeeltä on tipahdellut tuoreitakin julkaisuja viime aikoina mukavanlaisesti, muttei Vaarat vastukset ole pekkaa pahempi. Hyllyyn vain, jos kotimainen raakajatsi innostaa.