My Funeral: Thrash Destruction

Violent Journey

Jyväskyläläinen My Funeral kävi tutuksi yli neljä vuotta sitten, kun ryhmän mainio Death-minilevy päätyi käsiini. Maukasta death’n’thrashia tuolloin paukuttanut ryhmä on sittemmin julkaissut ensimmäisen pitkäsoittonsa ja kärsinyt melkoisista kokoonpanon muutoksista. Viisimiehinen yhtye onkin tiivistänyt rivejään ja kvartetissa vokaaleista vastaava Ilkka Sepponen hoitaa tätä nykyä myös basson kurittamisen. Muutoksia on tapahtunut myös tyylissä. Eikä sitä thrashia ole suinkaan tuhottu, vaan sitä käytetään tuhokeinona, kun taas death on heivattu pitkälti kyydistä.

Taaksepäin tiirailu on yleensä turhaa puuhaa, mutta nyt on kyllä todettava, että ainakin joitain palasia deathista olisi kannattanut jättää mukaan kuvaan. Sanon tämän siksi, että maailma on täynnänsä mainioita thrash- ja death-yhtyeitä, mutta näiden tyylilajien onnistunut yhdistely onkin sitten aivan toinen asia – ja siinä My Funeral oli ryhmä paikallaan. Saatteen mukaan levyltä pyritään välittämään se ”kaljankatkuinen tunne ja tunnelma, mikä meillä treenikselläkin vallitsee”. Tämä välitön tunnelma ilmenee kieltämättä rentona soittona, mutta mukaan on hiipinyt myös huumoria, joka ilmenee etenkin lyriikoissa ja biisien nimissä (Thrash Winter, Thrashman Standing, Deathrash till Death, Satanic Black Magic…). Nauru ei koskaan ole pahasta, mutta kun se kohdistuu omiin tekemisiin ei kuulija, tai ainakaan allekirjoittanut, voi olla miettimättä, että kuinka tosissaan ryhmä lopulta seisoo tekojensa takana.

Uudistunut My Funeral osaa asiansa ja tuntee sarkansa, mutta Thrash Destructionin rässäys on ehkä hiukan turhan ortodoksinen paketti vuoteen 2013. Näin perinteisen materiaalin pitäisi räjäyttää kerrasta kaikki päät, eikä näistä biiseistä synny moista vaikutelmaa, vaikka perusrässäys siis taittuukin ongelmitta. Ehkä nyt olisi aika astua pari askelta taaksepäin ja miettiä uudelleen niitä yhtyeen vahvuuksia ja mahdollisuuksia, jotta se uusi – ja toivottavasti myös tuore – kulma koko touhuun löytyisi.