Jarspis´s Allstars: Jarspis´s Allstars

Vuohi Media

Jarspis´s Allstarsin eleettömän puhelaulu-blaastin ja räyhäkän skeittipunkrockin yhdistelmää tarjoillaan debyyttipitkäsoiton verran. Kymmenen kappaleen kokonaisuus ei juuri yllätyksiä tuo jo Läpi Ovesta - EP:ltä tuttuun ilmeeseen mutta ei onneksi biisillisesti kertaa lyhärillä kuultuja kappaleita. Kuinka kiteytyneitä iskuja kaavasta sitten tällä kertaa vuollaan?

Aatekauppa meuhkaa vauhdistaan huolimatta mukavan rennosti, trion yhdessä laulama kerto nostaa raskaasti kuin Kotiteollisuus. Jarspisin sanailussa on suhteellisen persoonallinen lakoninen ote, mutta ehkä juuri sen ilmeettömän tasaisuuden takia tarinoinnista ei jää kovin monessa kohtaa kauhean vahvoja mielikuvia. Yhdistelmä ripakkaa säröhölkkää ja räp-henkistä sanalaskettelua on silti parhaimmillaan mukavan koukukasta. Kakkosraita Haistakaa paska koukuttaa kerrollaan avausta vahvemmin, kolmikon skeittipunk-rallatuksissa on imua vaikka sanallinen anti jättääkin korviin aika harmaata massaa mieleenpainuvien kielikuvien sijaan. Haamujen kuiskeita tarjoaa hiukan edellisiä melankolisemman ilmeen joka antaa kaavaan hyvin kaarevuutta.

Suo, kuokka ja keskiluokka painaa tallan taas tiiviimmin kohti pohjaa, lähes aurinkoisen letkeä kertsi tuo mukavaa vastapainoa räyhäkkyyteen. Sanoituksessakin on paikoin oikein hyvä imu. 1987 jotenkin kadottaa samanlaisen letkeyden ja samalla imun, vaikka tahti on sama ja duurivastapainoakin löytyy. Pelkistetympi Poika ei myöskään oikein lähde vaivihkaisesta ska/pomppumetalli -rakenteestaan huolimatta.

Toisis jatkaa hiukan samanlaista ska-nytkivää otetta rennommin ja ilmavammin, positiivisesti töksähdellen. Suorapuheinen kertsi jättää kuitenkin hiukan epäselvän maun. Alkusoitossaan synkeämpi ja ärhäkkäämpi Kaikki on kunnos sanailee seesteisemmin, mutta tuo kertsiinsä hevimpää ilmettä. Taivas on valehtelijoille vakuuttaa rullaavalla rentoudellaan, päätösraita Pakkanen kulkee akustisella nuotioreggaella kunnes puolentoista minuutin jälkeen täräyttää melankolisen särökaaren liikkeelle ja kadottaa itsensä lopputilutteluun. Kaava on sinänsä kiinnostava, tarina tai sen esiintuominen vain ei koukuta. Jarspis´s Allstars on löytänyt itselleen sopivan kaavan muttei ihan vielä kiteytä siitä mitään varsinaisesti käänteen tekevää tai erityisen hehkutettavaa. Hyviäkin hetkiä toki on jo.