Alice Aloof: It’s a Nice Weather to Be Alive

Omakustanne

Kotimainen Alice Aloof julkaisi tämän debyyttialbuminsa jo viime vuoden puolella, mutta syystä tai toisesta se päätyi vasta nyt allekirjoittaneen käsiin. Ja onneksi näin kävi, sillä tokihan maailmaan mahtuu aina erinomaista tuoretta folkkia jota hehkuttaa.

Tarina ei kerro mistä päin suomenniemeä yhtye on tarkemmin kotoisin, mutta yhtäkaikki se osaa yhdistää erilaisia kansanmusiikin palasia eri mantereilta. Levyn saatteessa trio julistaa folkin, rootsin, bluegrassin ja rujon suistobluesin soivan musiikissaan, eikä tämä väite ole suinkaan tyhjästä temmattu. Kaksi ja puoli vuotta sitten kollega Saarikoski totesi yhtyeen viiden biisin Manic Birds Get No Sleep -EP:tä arvioidessaan, että ryhmä luotti hiukan liikaa Liisa Oikarin lauluun muun ryhmän ja soitinten jäädessä taustalle. Sama ongelma vaivaa ilmaisua edelleen, vaikka paikoin makoisia irtiottoja jo koetaankin.

Oikarin lämmin ja miellyttävä ääni on kyllä upeaa kuultavaa, mutta esimerkiksi kauniisti keinuva Sarah of the Dunes suorastaan huutaa tukevampaa taustaa. Samoin varhaisesta Jefferson Airplanesta muistuttava Anxiety Blues saattaisi nousta todella korkealle asteen ronskimmalla otteella, sen verran lupaavasta kappaleesta kun on kyse. Kitara, basso, satunnainen banjo ja siellä täällä pieniä koukeroita piirtävät rytmisoittimet onnistuvat kuitenkin varioimaan sen verran hienosti, että yhdestätoista kappaleesta on vaikea osoittaa ainuttakaan täysin turhaa raitaa.

Alice Aloof osoittaa esikoisellaan että siitä löytyy tarvittaessa luonnetta ja iskua riittämiin. Nyt kun saisi vielä hiukan lisää iloisella poljennolla varustetun Fire Eater Williamin ja asteen eteerisemmän Solituden kaltaisia herkkupaloja niin kyllä kelpaisi. Jään mielenkiinnolla odottamaan Alicen seuraavia askeleita.