John Doe: Dim Stars, Bright Sky

i Music

John Doe, eli tuo amerikan matti meikäläinen, tunnetaan parhaiten legendaarisen X-protopunk-bändin toisena johtohahmona. X ei kuitenkaan ollut aivan tyypillistä räimepunkkia, sillä sen musiikissa yhdistyivät luontevasti myös country, folk, ja jopa pop. Bändin hajottua Doen sooloura on keskittynyt akustisvoittoiseen singer/songwriter-matskuun, mutta vasta Dim Stars, Bright Skyn myötä sitä on saatavilla myös levytetyssä muodossa.

John Doen/X:n kulttimainetta ja arvostusta kuvaavat useat nimekkäät yhteistyökumppanit. Aiempina puolestapuhujina ovat toimineet mm. The Doorsin kosketinsoittaja Ray Manzarek (joka on myös tuottanut bändiä) sekä PJ Harvey, jonka versio X:n Johnny Hit And Run Paulinesta löytyy mm. Giant Sandin mainiolta Cover Magazine-levyltä. Dim Stars, Bright Skylla Doen mainetta ovat nostattamassa puolestaan Aimee Mann, Juliana Hatfield, Rhett Miller ja Jakob Dylan. Vieralijoiden lista on vedetty jopa hieman överiksi, sillä se jättää vääjäämättä John Doen itsensä sivurooliin. On ymmärrettävää, että Doe toivoo nimekkäiden artistien vanavedessä nousevan itsekin pinnalle, mutta yksi seikka potkii pahasti vastaan. John Doe on hieno lauluntekijä, mutta hittejä hän ei valitettavasti osaa sorvata. Mies on kuin ”tuomittu” pienen piirin suosikiksi.

Dim Stars, Bright Skyn kohokohdiksi on helppo laskea Aimee Mannin kanssa duetoitu pirteähkö This Far ja Jakob Dylanin kanssa fiilistelty Magic. Olen seurannut Dylan-juniorin The Wallflowers-uraa vain sivusilmällä, mutta ainakin tällä kertaa homma toimii mallikkaasti. Pieniä rapsuja levy saa vähän liian rupuisesta toteutuksesta, sillä hieman terävimmiksi hiotummat ratkaisut olisivat tuoneet siihen lisää dynamiikkaa. Mutta ihan hyvä näinkin.