Haight-Ashbury: Perhaps?

Haight-Ashburyn koti ei saavu luoksemme kukkaslasten San Franciscosta, ei vaikka trion nimestä ja 60-luvun folkin kaikuja huokuvasta musiikista moisia päätelmiä voisi nopeasti tehdäkin. Kahden heleä-äänisen naisen ja asianmukaisen nuhruisen mieskitaristin muodostama ryhmä on sen sijaan kotoisin kalseasta Glasgowsta; skotlantilaisesta säiden hakkaamasta kaupungista, joka ei nouse ihan toisenakaan mieleen kun puhutaan modernista folkista.

Yhtyeen itsensä mukaan sen kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa tallensivat lähinnä trion sen aikaiset livesetit ja vasta kolmannelle kiekolle kolmikko ryhtyi varsinaisesti säveltämään uusia kappaleita. Tuoreet biisit eivät näin ehtineet muokkaantua tien päällä edeltäjiensä tapaan ennen levytystä, joten ryhmä tulee ajamaan niitä sisään vasta tulevilla keikoillaan. Muuttunut lähestymistapa on kiistatta tuonut rohkeutta, eteerisyyttä sekä monimuotoisuutta ilmaisuun, joten avainkysymys kuuluukin: onko Haight-Ashbury pystynyt löytämään ja kiteyttämään olennaiset palaset biiseistään jo studiossa?

Pidän naiivia folk-poppia pienellä ambient-vivahteella työstävästä kolmikosta, joten tahtoisin kovasti vastata esittämääni kysymykseen myöntävästi. Ikävä kyllä valehtelisin silloin, jos nyt en koko ajan niin ainakin hetkittäin. Studion pitäminen musiikillisena leikkikenttänä on toki tuottanut nipun hienoja pop-palasia, joista eteerinen avausraita Poster Children, kuusaristi kolisteleva Blow Your Mind sekä iäti voittamattomasta The Beatlesista muistuttava Family ovat niitä maukkaimpia. Maininnan ansaitsee myös viimeisen neljänneksen kohokohta Can You Explain, joka on retroine taustoineen kaikkineen raikas kuin kesäsade. Harmillisesti vaa’an toisessa kupissa lepää kuitenkin vähintään yhtä monta siivua, jotka saavat sormen hamuamaan kelaus-nappia jo muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Perhaps? ei tule nousemaan kuusaripopista vaikutteensa saaneiden suurten albumien joukkoon, mutta se on maukas välipala niihin hetkiin jolloin elämä painaa leukaa kohti rintaa. Tutustuminen levyyn kannattaa myös jo pelkästään Jen Thompsonin ja Kristy Reidin upeiden lauluharmonioiden ansiosta.