Vellamo: Vellamo

Vellamo

Vaasalainen folk-duo Vellamo luottaa perinteisiin. Nyt ei höngitä ja uikuteta epätoivossa indie-kollegoiden tavoin. Pia Leinosen ja Joni Tialan muodostama yhtye ehtii vierailla debyytillään niin kaksikon omien suomen- ja englanninkielisten laulujen kuin traditionaalienkin maailmassa. Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, albumilta löytyy vielä Ruotsin kansallisrunoilija Gustaf Frödingin runoutta alkuperäiskielellä, sekä Vesa-Matti Loirin ja Irwin Goodmanin tunnetuksi tekemä Maailma on kaunis.

Se mikä Vellamoa ja folkin indie-ruikuttajia yhdistää, on laulaja Leinosen omassa genressään tavattoman hauras ääni. Tämä myös todennäköisesti korostuu todellisuutta ihmeellisemmin, sillä hän laulaa melko korkealta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että on täysi työ saada teksteistä selvää ilman kansivihon pelastavia sivuja.

Toisin kuin voisi äkkiseltään luulla, kirjavuus osoittautuu albumin vahvuudeksi. Leinosen ja Tialan omat sävellykset ovat tarpeeksi kestäviä, ilman että ne olisivat outolintuja Geordien ja Silver Daggerin kaltaisten, vuosikymmenien patinaa kestäneiden peruskallioiden rinnalla. Itse asiassa esimerkiksi Neil Young -henkinen, suruisasti Hammondilla soiva Lovebirds on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuunneltavaa kuin edellä mainitut klassikot.

Hyvä biisi on aina hyvä biisi, mutta mitenkään unohtumattomasti Vellamo ei silti lainakappaleitaan tulkitse. Tästäkin syystä albumista jää hiukan tasapaksu kuva. Lovebirdsin ohella omasta tuotannosta nousee esiin ajattomuutta sykkivä Ja se mies, covereista rempseä Oman kullan silmät sekä hartaan kaihoisasti tulkittu Kaipaava.