Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana: Ne burnaa

Rokka

Eiköhän sen voi jo ääneen todeta ilman että mielipide muuttuisi: Palefacen, Tommy Lindgrenin, Redraman ja Ricky-Tick Big Bandin saumaton liitto on todellakin match made in heaven. Maan kärkeä edustavan Big Bandin virheettömät mutta pelkiltään hiukan irralliset jazzahtelut heräävät eloon, kun musiikkiin saadaan säröä ja särmää.

Tällä kertaa sitä edustaa perinteiselle jazz-maailmalle melko kaukaiselta galaksilta saapuva moottoriturpien trio. Rääväsuita he eivät kuitenkaan ole, sillä yleiseen hauskanpitoon tarkoitetusta lätystä löytyy myös painavaa ja kantaaottavaa sanaa. Ja mikä hämmentävintä, ruputtajat avaavat ovia henkilökohtaiseen maailmaansa paljon enemmän kuin omilla levyillään.

Redraman ja Don Johnson Big Band -nokkamies Lindgrenin kohdalla sen voisi laittaa suomen (ja ruotsin) käytön piikkiin, mutta Paleface räppää nykyään muutenkin äidinkielellään. Hip hopin ja jazzin välisen raja-aidan kaatumisesta lypsetään useampi helmi ilman pienintäkään turtumista aiheeseen (Julkinen sana, Ne burnaa), ja kevyttä kieliposkeilua molempien musiikkityylien kustannuksella jatkavat palat (Se on jatsii, Kiristyskirje) kuuluvat niin ikään albumin lukuisiin kohokohtiin.

Vaikka yleisilme on hyväntuulinen, lyhyessä ajassa ehditään kuin ohimennen käsitellä esimerkiksi päihteidenkäyttöä, riippuvuutta, jokaisen räppärin henkilökohtaisia huolia sekä rasismia. Tämän kaiken jälkeenkin albumin kovin ässäveto on kuitenkin Julkinen sana -kolmikon avoin ja ironinen piikittely Rakkaudella vihaajille. Samasta levystä jääkin elämään kaksi aika eri maailmaa edustavaa iskulausetta: eihän kellää oo myslii? ja juuretkin on piilossa mut tärkein osa puista. Vuoden. Paras. Levy.