Huge L: Delirium Tremes

Monsp

Huge L on jo useamman vuoden ajan ollut yksi suomiräpin tuotteliaimmista artisteista. Välillä on tuntunut, ettei määrä aina korreloi laadun kanssa, mutta kyllä Hugen jokaiselle tuotokselle on osumiakin mahtunut. Itselleni läheisimmäksi levyksi on vuosien saatossa muodostunut vuoden 2008 Vintage, joka ”läpimurtolevy” Touchèn jälkeen tuntui harvinaisen vapautuneelta ja sopivan kierolta sen aikaisen sanataiteen joukossa.

Hugen terävä kieli ei vuosien saatossa tippaakaan tylsynyt, mutta silti miehelle tuntuu tapahtuvat hieman samanlainen marginaaliin vaipuminen kuin kollegallaan Pyhimyksellä. Outoa sinänsä, sillä molemmat miehet ovat viime aikoina julkaisseet särmikkäimmät pitkäsoittonsa – Pyhimys Paranoid-nimeä kantaneen puhdistautumisriitin ja Huge käsissä olevan päihdehuuruisen ja slaavilaiseen melankoliaan nojaavan Delirium Tremesin. On selvä, ettei Delirium Tremes tule – jo pelkän aihepiirinsä vuoksi - tavoittamaan suuria kuuntelijamassoja, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän merkittävää pitkäsoittoa. Suomiräpin maailmassa vain harva artisti pystyy operoimaan yhtä luontevasti sekä yhteiskunnallisten teemojen että alamaailman välimaastossa.

Yksittäisistä siivuista täytyy esiin nostaa mainioilla taustoilla kyllästetty Peukalokyyti. Letkeän bassokuvion johdattelema biisi luo hienon kontrastin rymistelevälle ja pahaa oloa huokuvalle juoppokuvaukselle. Delirium Tremes onkin ennen muuta osoitus Hugen luontevasta muuntautumiskyvystä muutoin hyvin yksioikoisessa suomiräpin kentässä.