Beth Hart & Joe Bonamassa: Seesaw

Mascot Label Group

Blueskitaristi Joe Bonamassa vaikuttaa olevan äärimmäisen tuottelias mies. Laskelmieni mukaan Bonamassa on julkaissut viimeisen viiden vuoden sisällä noin 15 levyä, joista osa on toki livejä ja osa Black Country Communion -albumeja. Beth Hartin kanssa tehdylle vuoden 2011 Don't Explainille on tässä rytäkässä syntynyt myös seuraaja Seesaw, joka osoittaa että kaksikon yhteispeli toimii hyvin.

Bonamassa on vahva ja tyylitajuaan paikoin väläyttelevä kitaristi, mutta levyn selkeä tähti on kuitenkin Beth Hart, joka vakuutti jo viimevuotisella albumillaan Bang Bang Boom Boom. Naisen uskomattoman raastava ääni ei enää tule yllätyksenä, mutta hämmästyttää silti. Soul- ja bluescovereista koostuvan materiaalin alkuperäisesittäjistä löytyy Billie Holidayn, Aretha Franklinin sekä Etta Jamesin kaltaisia nimiä, mutta Hart ei kalpene heidän rinnallaan tippaakaan. Jos oikeus voittaa, tullaan Hartia muistelemaan vuosikymmenten päästä samassa yhteydessä näiden legendojen kanssa. On vaikea korostaa tarpeeksi sitä, kuinka hieno laulaja hän on.

Taidokkaista tekijöistään huolimatta Seesaw ei tempaa täysin mukaansa. Välillä lipsutaan jopa ääritylsän setäbluesin puolelle, kuten Lucinda Williamsin Can't Let Gon versioinnissa. Kiinnostavimmat kappalevalinnat ovat saksalaisen Slackwaxin Close To My Fire sekä Hartin selkeän sukulaissielun Melody Gardot'n If I Tell You I Love You. Parhaimmillaan Hart on kuitenkin hitaissa kappaleissa, joissa jää tilaa luovalle äänenkäytölle ja revittelylle. Gary Mooren I Love You More Than You'll Ever Know sekä popjazz-standardi A Sunday Kind Of Love nousevat levyn parhaimmistoon.

Suurin herkku on kuitenkin jätetty viimeiseksi. Billie Holidayn tunnetuksi tekemä Strange Fruit muuntuu Bonamassan ja Hartin käsittelyssä huumaavaksi bluesballadiksi. Bonamassan kaiutetut kitaralinjat ja Hartin heittäytyvä laulu sulautuvat komeasti yhteen muodostaen osiensa summaa suuremman kokonaisuuden.