Eri esitt�ji�: Liepeill� Anthology - Scenic Routes

Pispalan kulttuuriyhdistys ry

Vaihtoehtomusiikkikokoelmia tulee vastaan edelleen harvakseen, mutta ne ovat yh� vain mainioita n�yt�n paikkoja suuremman julkisuuden pinnan alla kupliville artisteille. Viel� kun mukaan saadaan pari teemaan sopivaa hivenen tutumpaa nime� niin kuulija voi asetella ennakko-odotuksensa kontekstiin. Pispalan toimijoiden julkaisemalla Liepeill� -kokoelmalla n�m� nimet ovat pirullista shamaanibluesia teutaroiva Faarao Pirttikangas sek� v�hint��n yht� vangitseva folk-trubaduuri Joose Keskitalo, jotka hoitavat leivisk�ns� juuri niin vahvasti kuin heilt� sopii odottaakin. Kokoelman teema ei ole silti musiikillisesti n�iden kanssa linjassa, vaan Liepeill� vet�� punaista viivaa enemm�n siihen ett� levyn artistit toimivat kuka mink�kin genren laitamilla.

Ketk� ne muut siell� liepeill� musiikkiaan luovat tekij�t sitten ovat? Ensimm�isen� esitt�ytyy Riikka Laitinen alias Linka. Garage, akustinen kuulaus ja suuret melodialinjat ovat kolme kiteytyst� jotka saatteessa ja kansissa tarjoillaan kuvaamaan sooloartistin raadollisen nimist� mutta hele�sti soivaa Predators -kappaletta. Urkuharmoonin unelias humina, pehme�sti kuiskaileva laulu ja mukavan eleett�m�t ly�m�t toimivat hyvin yhteen ja heleys ja hymy pelastavat biisin jumahtamiselta. Hyv� aloitus. Pekka Pirttikankaan egyptil�inen alter ego jatkaa ruosteisesti narisevalla piru-bluesillaan Kuhmalahden Nubialaisten taitavalla taustoittamisella. Taivaanrantaan on sit� vaaniskelevinta Pirttikangasta, potkussa on enemm�n j�m�kk� kuin hikinen askel ja viipyilevyys lis�� uhkaavaa v�rett�. 2010 -luvun Tuomari Nurmio on elementiss��n.

Liepeill� -kokoelman tuottajat Frankie Shannon ja Janne Rahkila musisoivat my�s laulaja-kitaristeina yhtyeess� nimelt� Downbear. Kokoelmalla kuultava Death Waltz rokkaa jylh�sti mutta pit�� samalla otteen mukavan pienen�. Laulussakin on eeppisesti kaarta muttei turhaa j�ykistely�. Pakolliset tiluttelutkaan eiv�t t�ysin j�m�hdyt� soittoa, mutta biisi itse on hiukan keskinkertainen. Vallankin kun ymp�rill� soivat biisit nappaavat paremmin mukaansa. Banjolla ja mandoliinilla maustettu veike� punk-anthem Vapautta ja valvontaa innostaa etenkin siksi ettei touhussa ole liikaa r�k�� ja s�r�� vaan ilmaa, akustisuutta ja eteenp�in pyrkiv�� positiivista muutoksen per��n huutoa. Tamperelainen punk-yhtye Flags Of Unity vakuuttaa siis heti ensi tapaamisella.

Tampereelta on my�s nimekk�ist� soittoniekoista koostuva Cry Bar. Parhaiten toimittajana tunnetun Tomi Nordlundin, Lasse Noukan, Suomen Bruce Springsteenin� tunnetun Saku Virtasen sek� Karkkiautomaatista ja Liekist� tutun Janne Kuuselan muodostama poprock-yhtye p��tt�� kokoelman A-puolen. Haikeasti mollissa kaartava, kiireett�m�n leppoisa ja pianolla askeltava Troubled Mind on hieno teos, vaikka sen voisi kenties koittaa vet�� viel�kin raadollisemmaksi, pari astetta enemm�n iholle tai jopa sen alle? Kaiken kaikkiaan Cry Bar kuitenkin toimii, samoin kuin koko levyn ensimm�inen puoli. Ent�p� sitten k��nt�puoli?

V�lill� tulee ongelmia n�iden arvioiden ja b�ndien biosivujen taiton kanssa. Toinen samanniminen yhtye mik� desibeli.netille on tullut vastaan, kuusihenkinen maailmanmusiikkiyhtye Aalto (etno), saa nimeens� suuntaa-antavan lis�osan, koska lehtemme tekniikka ei salli useampaa samaa nime� b�ndeille. Liek� tuo edellinen Aalto en�� edes toiminnassa, mutta ei auta... Yhtyeen balkanpy�rteell� riehakkaasti py�riv� soitto saa niskan heti svengaamaan mukanaan, torvet, sitar, digeridoo, romanihenkinen laulu, mandoliini, banjo, ly�m�t ja muut eksoottiset mausteet tekev�t hyvin t�it� yhdess� viekoittelevan , samaan aikaan raukean ja hikisen valssinpy�rteen luomisessa. Vapahtaja (II) on levyn vahvimpia suorituksia.

Tampere-turkulainen trio Con Trane yhdistelee psykedeeliseen folkpoprockiinsa s�hk�isten kielien ohella selloa ja perkussioita. Hyv�� suoraa jatkava 97 Ways Of Misery on letke�st� svengist��n huolimatta mukavan vaaniskeleva. Kuiskaileva laulu yhdess� sello-kaarien ja uneliaan laulun kanssa kohtaa komeasti etenev�n poljennon, jossa ei ole kiire mutta silti nousee hiki. Kokeellista autotalli-iskelm�� soittava tamperelainen Muuttohaukat jatkaa leppoisalla linjalla. Paarmat laulavat ja min� hyr�ilen sopii mainiosti alkukes�n kuumiin helteisiin. Haukat taitavat hienosti t�ytt�� kangasta ilman ett� kaaret nousevat isoiksi. El�v�isen oloinen rouhea soundipalikka tekee iskelm�isyydest� helpommin l�hestytt�v�� ja sympaattista. Leena Pukin t�ks�yttelev� laulutapa sopii t�h�n astetta puolivillaisempaan sovitukseen.

Balkanilaisilla s�vyill� psykedeelist� rockiaan maustava Getsemane liikkuu jossain Cosmo Jones Beat Machinen kaltaisen bluespirullisuuden, vahvas�r�isen psykedeliarockin ja Alamaailman Vasaroiden vinon kebab-jazzin v�limaastoissa, melko raskassoutuisella rock-otteella. Laahaava Sielun veljet? Alisen yst�v�t viittaa Vasaroihin jo nimell��n, laulaja-basisti Juha Pekurin karhean kantava blues-laulu tuo mukavasti ulottuvuutta muuten aika j�m�kk��n palettiin. Onpa soitossakin toki mukavasti mutkia matkassa, ei Getsemane mit��n betonirekkaa ohjaa. P��t�ksen� kuullaan Keskitalon persoonallisesta psykedeelisest� gospelista aika leppoisasti n�pp�ilev� luenta Hyvill� kylill�. Joose esitt�� niin kovin suomalaisen "pieleen menee" -slovarin positiivisella ilmeell� ja vislailulla - paistaa se p�iv� sinne risukasaankin. Muutamaa hiukan mit��nsanomatonta biisi� lukuun ottamatta melkoisen vieh�tt�v� ja viihdytt�v� kokoelma.