Wöyh!: Ikkillyk

Kaskelotti

Saamari soikoon, nyt kuulostaa tutulta! Mutta miksi? Mistä tämä on tuttu? No eihän sitä kovin kauaa tarvitse miettiä, kun on melko selvää että Wöyh!-orkesterin jäljet johtavat tietenkin yhdistyneiden urbaaneiden puoskareiden sylttytehtaalle. Vuoden hienoimpien teosten joukkoon kevyesti lasketteleva nimibiisi kun starttaa kuin YUP:n Minä olen myyrän c-osariffin kauan kadoksissa ollut pikkuserkku.

YUP-kitaristi Jussi Hyyrysen (laulu, kitarat) ja Stam1nan laulaja-kitaristi Antti Hyyrysen (laulu, basso) ”sivuprojekti” Wöyh! esittelee debyytillään dynaamista soitantaa, joka yhdistää progen monipuolisuuden ja sävyt halonhakkuurockin suoraviivaisen tarttuvuuteen. Yhtyeeseen yhdistetyt määreet surrealistisesta dadarockista ja avantgardistisesta rockista tuntuvat kuitenkin vierailta paikoin iskelmällistenkin melodioiden yhteydessä.

Sen sijaan yhtymäkohdat vaikkapa Absoluuttiseen nollapisteeseen eivät ole täysin tuulesta temmattuja. Tosin ne liittyvät enemmän progen piiristä tuttuihin teema-albumeihin ja luontokuvaukseen. Ikkillyk on nimittäin hiukan jähmeäksi ja etäiseksi jäävä teemalevy lokin tarinasta. Nyt albumista voi oikeastaan ennemmin sanoa että sanoitukset pyörivät meri- ja eläinaiheissa. Musiikillisesti eniten nollapistettä muistuttaa instrumentaalivetoinen kuusiminuuttinen Parvessa-teos, muuten YUP on lähin vertailukohta.

Levyn vahvuudet ovat kuitenkin jossain muualla. Aloituskolmikko Ikkillyk-Savuvana-Lokki asettaa riman tavallaan harmillisestikin sen verran korkealle, ettei samalle tasolle ylletä kuin vasta levyn loppupuolella. Wöyh!:n rooli sivuprojektina on kuitenkin sen vahvuus. Vaikkapa viiden vuoden välein levyrintamalla aktivoituminen pitää homman virikkeellisenä, ilman pakkopullantuoksua. Wöyh! on ihan tervetullut lisä Suomen rock-kentälle.