El�in: Joensuu

Juki

El�in-yhtyeen edellislevy 2000 Deluxe nousi kertaheitolla kotimaisen poprockin kaanoniin. Tiukka kokonaisuus sis�lsi pop-melodioita, s�r�riffej�, ajatuksia her�tt�vi� tekstej� sek� rockin pid�ttelem�t�nt� el�imellisyytt� - oikeastaan kaikkea mit� rock-levylt� kaipaa. Levyn tukena oli my�s yll�tysmomentti, sill� debyyttilevyn perusteella moista uroty�t� ei El�imelt� osannut aivan odottaa.

2000 Deluxen seuraaja on teemalevy yhtyeen kotikaupungille, "kylm�lle, pime�lle, sateiselle ja kauniille" Joensuulle. Yksinkertaisen tarkkan�k�iset sanoitukset, vinohko soitto-ote ja tarttuvat melodiat ovat edelleenkin yhtyeen ydinosaamista, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Joensuu ei tihku samanlaista kiimaa kuin edelt�j�ns�. Ei El�in viel� mik��n keski-ik�inen keh�raakki ole, mutta hieman on aikuistuttu.

Albumi on ��nitetty lauluja lukuun ottamatta studioliven�, mik� tuntuu, outoa kyll�, El�imen tapauksessa vain rajoitteelta. Positiivisen raakuuden ja el�v�isyyden sijaan soitto tuntuu liian usein hieman ponnettomalta, aivan kuin jotain puuttuisi. Esimerkiksi Politiikka olisi tarvinnut julistavan tekstins� ja vahvan laulunsa tueksi v�kivaltaisempaa ja lihaisampaa soundia. Edellislevyn kiihkoon nousee oikeastaan vain kohkaava Status.

Toteutustavan lis�ksi uutta El�imess� on sen kokoonpano. Ryhm��n Timo Torvisen rinnalle laulajaksi liittynyt Laura Kaljunen tuo yhtyeen ilmaisuun monipuolisuutta ja ilmavuutta. Esimerkiksi aiempaa henkil�kohtaisempi ja pehme�mpi Tied�n, ettet rakasta minua en�� on kappale, jollaista yhtyeelt� ei olisi osannut ennen odottaa.

Vimma on v�hentynyt hiukan El�imen soitosta, mutta ei lyriikoista. Torvisen tekstit ovat edelleenkin suoraviivaisen tehokkaita olematta liian yksinkertaisia. Albumin huippuhetkiin my�s musiikillisesti kuuluvan nimikappaleen teksti kuvaa osuvasti pikkukaupungin kyr�ilev�� ilmapiiri�. Tehtaassa on puolestaan kuin k�rjistetty sosiologinen tutkimus tehtaan arjesta. Kaljusen ja Torvisen tekstitt�m� Miehet sis�lt�� levyn mieleenpainuvimmat s�keet: "Miehet / meill� ei ole muuta yhteist� / kuin l�ys�� lihaa jalkojen v�liss� / siell� roikkunut vuosikausia k�ytt�m�tt� / teht�v�ns� t�ytt�m�tt�"

Joensuu vie El�int� selke�sti uuteen, hieman kepe�mp��n suuntaan. Samalla se kuitenkin tuntuu riisuvan yhtyeen sen tehokkaimmista aseistaan. Joensuu on hyv� levy, mutta ei loistava.