Eläin: Joensuu

Juki

Eläin-yhtyeen edellislevy 2000 Deluxe nousi kertaheitolla kotimaisen poprockin kaanoniin. Tiukka kokonaisuus sisälsi pop-melodioita, säröriffejä, ajatuksia herättäviä tekstejä sekä rockin pidättelemätöntä eläimellisyyttä - oikeastaan kaikkea mitä rock-levyltä kaipaa. Levyn tukena oli myös yllätysmomentti, sillä debyyttilevyn perusteella moista urotyötä ei Eläimeltä osannut aivan odottaa.

2000 Deluxen seuraaja on teemalevy yhtyeen kotikaupungille, "kylmälle, pimeälle, sateiselle ja kauniille" Joensuulle. Yksinkertaisen tarkkanäköiset sanoitukset, vinohko soitto-ote ja tarttuvat melodiat ovat edelleenkin yhtyeen ydinosaamista, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Joensuu ei tihku samanlaista kiimaa kuin edeltäjänsä. Ei Eläin vielä mikään keski-ikäinen kehäraakki ole, mutta hieman on aikuistuttu.

Albumi on äänitetty lauluja lukuun ottamatta studiolivenä, mikä tuntuu, outoa kyllä, Eläimen tapauksessa vain rajoitteelta. Positiivisen raakuuden ja eläväisyyden sijaan soitto tuntuu liian usein hieman ponnettomalta, aivan kuin jotain puuttuisi. Esimerkiksi Politiikka olisi tarvinnut julistavan tekstinsä ja vahvan laulunsa tueksi väkivaltaisempaa ja lihaisampaa soundia. Edellislevyn kiihkoon nousee oikeastaan vain kohkaava Status.

Toteutustavan lisäksi uutta Eläimessä on sen kokoonpano. Ryhmään Timo Torvisen rinnalle laulajaksi liittynyt Laura Kaljunen tuo yhtyeen ilmaisuun monipuolisuutta ja ilmavuutta. Esimerkiksi aiempaa henkilökohtaisempi ja pehmeämpi Tiedän, ettet rakasta minua enää on kappale, jollaista yhtyeeltä ei olisi osannut ennen odottaa.

Vimma on vähentynyt hiukan Eläimen soitosta, mutta ei lyriikoista. Torvisen tekstit ovat edelleenkin suoraviivaisen tehokkaita olematta liian yksinkertaisia. Albumin huippuhetkiin myös musiikillisesti kuuluvan nimikappaleen teksti kuvaa osuvasti pikkukaupungin kyräilevää ilmapiiriä. Tehtaassa on puolestaan kuin kärjistetty sosiologinen tutkimus tehtaan arjesta. Kaljusen ja Torvisen tekstittämä Miehet sisältää levyn mieleenpainuvimmat säkeet: "Miehet / meillä ei ole muuta yhteistä / kuin löysää lihaa jalkojen välissä / siellä roikkunut vuosikausia käyttämättä / tehtävänsä täyttämättä"

Joensuu vie Eläintä selkeästi uuteen, hieman kepeämpään suuntaan. Samalla se kuitenkin tuntuu riisuvan yhtyeen sen tehokkaimmista aseistaan. Joensuu on hyvä levy, mutta ei loistava.