Phoenix: Bankrupt!

Glassnote

Harvaan yhtyeeseen on yhtä suurta viha-rakkaus-suhdetta kuin ranskalaiseen Phoenixiin. Rakastan yhtyeen parhaita kappaleita, mutta vihaan sitä, että jokaista If I Ever Feel Betteria, Summer Daysia, Love For Grantedia ja Long Distance Callia kohtaan albumeilta löytyy tukku kaamean keskinkertaisia epäsävellyksiä. Yhtye on muodostanut ihailtavan tunnistettavan tavaramerkkisoundin, mutta luottanut siihen välillä liikaakin.

Yhtyeen viides studioalbumi Bankrupt! on poikkeuksellinen Phoenix-levy siinä mielessä, että siltä puuttuvat sekä todelliset huiput että tylsimmät läpiluennat. Ensisingle Entertainment, hauskarakenteinen S.O.S. in Bel Air sekä kesäisen kepeä Trying To Be Cool ovat iskevimmät kappaleet, mutta eivät herätä lopulta kovin suurta intohimoa. Levy on kuitenkin äärimmäisen tasainen, joten on helppo heittäytyä nauttimaan Phoenixin herkullisesta syntetisaattoripainotteisesta soinnista. Jos omistaisin hissifirman, ohjelmoisin Phoenixin soimaan nostimissani - ja tämä on tällä kertaa kehu.

Tasaisuuden sekä sieltä täältä pilkahtelevien japanilaisvaikutteiden lisäksi huomionarvoista Bankrupt!:issa ovat sen lyriikat. Phoenix ei ole koskaan ollut yhtye, jossa tarttuisi ensimmäisenä sanomaan, eikä se muutu sellaiseksi nytkään. Hölynpölystä, oudoista viittauksista ja irrallisista fraaseista koostuvat sanoitukset ovat harvinaisen epäkiinnostavia. Välillä tekstit vaikuttavat Google Translaten tekosilta, välillä 15-vuotiaan pöytälaatikkorunoilijan ajatelmilta.

Phoenixin uutuuslevyn tasavarmuutta tervehtii ilolla, mutta levystä on vaikea löytää mitään kesäistä taustamusiikkia syvempää. Kevään ranskalaisjulkaisuissa yhtye jää pahasti Daft Punkin erinomaisen uutuuden varjoon.