Julkaistu: 15.10.2001
Arvostelija: Iiro Mattila
Legendaarisen Stray Catsin jälkeen Brian Setzer teki pari poppis-levyä joista kukaan ei pitänyt, ja siirtyi sen jälkeen tekemään big band musiikkia. Näitä levyjä mies väänsi neljä, kunnes puolisen vuotta viimeisen swing-levynsä ilmestymisen jälkeen bändistä saivat kenkää kaikki paitsi basisti Mark W. Winchester ja rumpali Bernie Dresel. Trio painui studioon 10 päiväksi, otti Elviksen comebackiin viittaavan nimen, tyrkkäsi levyn kauppoihin, ja lähti kiertueelle. Kuulostaako rahastukselta? Sehän siitä helposti tulee mieleen, mutta kun tällää punaisen vinyylin levylautaselle, moiset ajatukset katoaa. Biisit on loppuun asti mietittyjä, eikä mitään vasemmalla kädellä huitaistuja ränttä-tänttä-juttuja.
Kiekolta löytyy monipuolinen kattaus juurevaa rockia, löytyy surf-tyyppistä ratkaisua, slide-kitaraa, spanish instrumentalia, perus-rockia, kantria… Biisien aiheet löytyy hot rod –maailmasta; Cadillac on laulukunnossa, bensaa palaa, pakoputket paukkuu, 8-raituri soittaa kantria, mimmit lähtee kruisaan Lincolnilla, ja aina on vuosi 1959. Ei lainkaan huono maailmankuva..!
Biisit on Setzer’in omia eikä mitään muiden tutuiksi tekemiä covereita joilla sitten yritettäisiin miellyttää yleisöä… Äijä on päässyt urallaan siihen pisteeseen ettei enää tarvii soittaa muitten biisejä, muut soittaa hänen biisejään. Vai tietääkö joku monta rockabilly-bändiä joka ei olis koskaan soittanut yhtään Stray Cats’ia..? Biisien teossa tukena on kuitenkin ollut jo alussa mainittu Winchester sekä hieman erilaisen musiikin parista tuttu Joe Strummer. Kiekosta on vaikea keksiä pahaa sanottavaa ja siksipä se kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan hiusrasva-rokkarin levyhyllyyn!
