Julkaistu: 20.05.2013
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Woima
Kieroa kansanmusiikkia soittava kuusikko Pirulainen onnistuu pitämään hienosti kiinni debyyttialbumillaan nimestään. Akustisen folkin rock-vaaniskeleva hehku on nimenomaan pirullista, joskaan ei kovinkaan hurjaa. Tumma junnaus ei käänny sumuiseksi vaan Pirulainen pitää samaan aikaan päänsä avoimesti näkyvillä kun vaanii halkopinon takana kirves kädessä. Paikoittain kaavassa on rauhaisaa sielukkuutta, toisinaan taas jopa uljautta. Parhaimmillaan yhtye on kun laulaja Esa Alangon kieron karhea laulu kohtaa pelimannisoiton lennokkaan kesäyön svengin. "Nykyaikaan tuodut hiekkatierallit" sopii ihan osuvasti kuvaamaan Pirulaisen pakettia, vaikka niitä leimaakin edelleen melko vahva vanhakantaisuus.
Levyltä löytyy useampi puoli. Eniten käytetty on uhkaavasti virnuileva hilipatihippa. Toinen puoli on haikeampi rautalankainen slovari, jossa pirullinen virne vaihtuu kesäöiseen paatokseen. Sitten on vielä jotain ihan muuta... Meikäläiseltä menee hiukan ohi se jälkimmäisen puolen kaikkein körttiläisin osasto kuten über-jyhkeä kirkkourulla kaartava Harmaja. Uh! Mutta sen vastapainona päätöksenä soiva tivolikupletti Tirehtööri Toikka toimii toki vieläkin paremmin menevänä virnuiluna.
Parhaimmillaan yhtye on meikäläisen korvaan pitäessään vauhtia. Heti avauksena soiva nimibiisi Hurja hehku onnistuu tuomaan menevään svengiin riittävästi rauhan tunnetta ettei laulukarheilu menetä otettaan. Samalla viuluilla ja puhaltimilla brassaileva tahti on mukavan hikinen. Tarttuva teos on myös keskitempoinen, klassisesti raukean humaltuvaa valssinpyörrettä tarjoileva Elon häät. Hyvää takapotkua löytyy Laulu tuulena soi -kappaleesta, naislaulu tuo mukavasti väriä. Pirullisuus korostuu hyvin Kärryt ilman ajuria kulkee -rallin seesteisyyden ja menevyyden risteytyksessä.
Hitaammalta puolelta jaakkoteppomaisen haikea, komeasti mullikuoroon nouseva Olen rakastanut kuinka sattuu on levyn koukukkaimpia. Myös kuiskaileva Sulo Savo And The Silverstars onnistuu nostamaan peukun. Jylhä Kauas liian lujaa ei oikein iske - liika vakavanaamaisuus puuduttaa. Pääsääntöisesti albumi kuitenkin toimii hyvin.
Kieroa kansanmusiikkia esittävä kotimainen kuusikko hallitsee niin koivukujan hämärän kaihon kuin sarvipäiset juhannustanssit.
Linkki:
facebook.com/pirulainenorkesteri
(Päivitetty 20.5.2013)