Dubros: Horros

Helsinki Poetry Connection

Tulihan se sieltä. Jos joku aiemmin kuulemani kotimainen artisti nousee mieleen runoilija Harri Hertellin ja dub-tuottaja Papa Jahmanin alias Osmo Lumivuoren Dubros-yhtyeen Horros -debyytistä, on se nimenomaan levyn päätösraidalla vieraileva Dxxxa D. Niinpä mumiseva höpöttäjä onkin osuva vieras. Jumittava dub-tausta ja spoken word on harvinainen yhdistelmä kotimaisessa skenessä eikä Dxxxakaan ihan suoraan vastaavaa materiaalia tee vaikka miehen psykedeelisesti töksäyttelevän räpin ja humisevien taustojen annissa on samaa henkeä. Dubros ei vedä ihan samalla tavalla hersyvään lyyriseen iloitteluun vaan pitää hiukan enemmän klassisesta runo-vakavanaamaisuudesta kiinni. Toki irtoaa Hertelliltäkin paikoin melkoista tajunnanvirtaa. Mutta jos Dxxxa on boheemi, niin Dubros on se astetta akateemisempi isoveli.

Nimensä mukaisesti hyvin jäykästi liikkuva nimibiisi Horros esittelee ilmeen hyvin, mutta reippaammin kulkeva Kunnes oppii kävelemään koukuttaa paremmin. Sanailun tosikkomaisuuskaan ei tunnu niin kolealta kun biisi etenee hyvin. Hillityn rytmikäs 5-0 sukeltaa happoisemmin arkiseen eloon ja sen sekavuuteen. Samaa linjaa jatkaa myös tylyä tarinaa lähes videopelimäisesti hilpeään taustaan yhdistävä Kukaan ei voi jäädä kotiin. Laahaavampi ja humisevampi Sydän lakkaa juoksemasta pyrkii pelkistämään enemmän tumman tarinoinnin äärelle muttei saavuta kliimaksia - mennäänkö vieläkin liiaksi vauhdilla? Vai eikö sanoissa ole koukkua? Jälleen reippaampi Helsinki-Septunus tuntuu jotenkin nappaavan paremmin. Dxxxan tuoma lisäarvo Syvemmälle -päätökseen on lähinnä pientä vaihtelua.

Vaikka kaava on mielenkiintoinen, jopa herkullinen, ei kaksikko oikein tahdo saavuttaa sellaisia hetkiä joihin tällaisella pelkistyksellä voisi kuvitella päästävän. Jotenkin sanailu on hiukan irrallaan, vaikka kokonaisuus tuntuu samaan aikaan perustellulta. Painostavuus on lähellä mutta blaastin tunteen tylyys on siinä valossa hiukan mitäänsanomatonta. Vaikka sanat puhuvat, ääni ei tuo juurikaan lisäarvoa. Ja vaikka tarinoissa on ihan kelpo draivi, ei kauhean monta hetkeä tahdo tarttua muistiin. Siitä huolimatta mielenkiintoinen pläjäys.