Marian jamit: Helppoa ja soljuvaa

MAJA-tuotanto

Sekä artistinimi että levyn otsake täsmäävät hyvin sisältöön. Reginan Iisa Pykärin jossain määrin mieleen tuovan hunajaisen solistin Marian laulu ja typerällä Assica Jelba -nimellä toimivan säveltäjä-tuottajan musiikillinen anti luovat raukean letkeyden ja ilmavasti reggaehtavan positiivisuuden aseilla toimivan kokonaispaketin. Reggae ei ole Marian jamien tapauksessa niinkään juurevaa hippeilyä kuin kahvilajatsahtavaa iltapäiväsiestaa. Saatteeseenkin on pistetty sanayhdistelmä suomenkielinen pop-musiikki, mikä voi tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Tässä tapauksessa reggaerytmi kohtaa ysäri-hattara-tanssi-keimailusta muistuttavia elementtejä ja raukeaa jazzpop-melodiaa. Marian laulu ja biisien hiukan turhankin soljuvaksi jäävä raikkaus sopivat hyvin yhteen - enkä ainakaan vielä en ole ärsyyntynyt albumin lievään hattarapilveen. Mutta päästäänkö iholle asti saatikka sen alle? Tarvitseeko sinne päästä? Ja onko hattara-tyhjäpäisyys enemmän soundeista syntyvä mielikuva kuin biisien koukullinen tai tarinallinen totuus?

Parhaimmillaan biisillinen ilme onnistuu haastamaan raukean svengin luoman ohikiitävyyden tunteen. Heti avausraita Al Pacino onnistuu toimivasti yhdistämään säkeiden öisen neonkuulauden kerron heleämpään svengiin. Raukean reggaen puolelta Vakava tyttö on ihan ok, nimibiisi sopii kesäisempiin kevätfiiliksiin reippaudellaan ja liikkeellään. Stadin slangilla itseään ilmaiseva Haluun olla sun gimma yrittää pysähtyä asian äärelle pelkistetymmällä näppäilyllä, mutta ei ihan pääse maaliin asti. Junnaava Aina takaisin onnistuu tuomaan tummemman puolen pakettiin sopivan riisutulla kaavalla. Hypnoosi onnistuu kun mausteita ei ole liikaa.

Mieli lentoon on oikeastaan sympaattinen siihen asti kunnes lähtee pyörimään ylienergisesti kuin karusellissa. Raukean iloinen purkkapoppi tässä kaavassa on suurimman osan ajastaan hiukan siinä rajalla että meneekö vaivaannuttavaksi asti. Yhtä lailla kiireetön Minne se meni toimii paremmin. Biisinä tylsähkö Hunajainen kaupunki voisi sitten olla se toinen nimellinen biisinosto joka sopisi kuvaamaan levyä. Aika kaupunkilaistahan tämä on...

Ilmavampi, tummempi ja enemmän reggaestaan huolimatta polvillaan oleva Sellaisia hetkiä kuin nyt on paljon kiinnostavampi, vaikka tunne voisi päästä syvemmälle jopa ilman laiskaa komppia. Parempaa puoliskoa on myös yhtä lailla muovista reggaeta ja tummempaa tunnetta yhdistävä Uskallan, vaikka jumahtaakin hiukan liikaa kertosäkeensä pariin. Vieraan uneliasta psykedeliaa tavoitteleva maisemamaalaus tuo pakettiin jopa inhoreaktion nostavan kahvilasaksofonin - onneksi sentään panhuilu jätetään vielä kaapin takanurkkaan... Kaavana kiinnostava, lauluääni vakuuttaa, mutta hiukan vielä pitää biisikynään terävyyttä ja toteutukseen sielua.