Pono: Ei näillä kilsoilla

Monsp

Ponon uusin albumi alkaa vakuuttavasti kappaleella, jossa artisti käsittelee suomalaisen henkilön ikuista tyytymättömyyttä omaan elämäänsä, vaikka useimmilla asiat ovat huomattavasti paremmin kuin maailman monissa muissa paikoissa. Rauhallisesti lipuva kappale toimii hyvänä aloituksena ja antaa kuvan siitä, mihin Pono parhaimmillaan pystyy. Suurimmaksi osaksi meno on miellyttävää ja räpit kuuntelijaystävällisiä.

Kuuntelijaystävällinen on muutenkin se adjektiivi, jolla levyä voisi parhaiten kuvailla. Sujuvasti ja vauhdikkaasti etenevät, maltilliset kappaleet tarjoavat helposti kuunneltavaa riimittelyä. Avauskappale Länsimaalaisen mantran lisäksi nykymaailman henkeä käsittelevä Kaipuu, levynteosta ja kirjoittamisesta kertova Luomisen juhla ja nimensä mukaan Ponon inspiraationlähteitä avaava finaali Muusat tarjoavat ehdottoman hyvää kuunneltavaa.

Levyn kappaleet on helppo jakaa kahtia. Parempaa puolta edustavat hillitymmät kappaleet, heikommasta annista vastaavat hakkaavat, raakileilta tuntuvat veisut. Välillä etenkin kertosäkeet ovat tökeröitä ja mitäänsanomattomia – ne yksinkertaisesti kuulostavat huonolta. Kovimmista hetkistä kaukana ovat Legendoi ja parisuhdesanomaltaan tylsä Siihen tarvitaan pari. Ponon tapaan räpätä sopii huomattavan paljon paremmin virtaavampi tausta.

Ei näillä kilsoilla on perusvarma räplevy, jonka parhaat hetket tarjoilevat hienoja kokemuksia. 13 kappaleen valikoimasta osan olisi voinut huoletta jättää pois, jolloin paketti olisi ollut huomattavan yhtenäisempi. Nyt yksittäisistä kappaleista riittää iloa pitkäksi aikaa, kun taas kokonaisuutta rikkovista täytebiiseistä ei ole kuin harmia.