Samae Koskinen: Hyvä päivä

Fried Music

Samae Koskinen jatkaa täysin omillaan. Edellisellä Kuuluuko, kuuntelen -albumilla hän otti ensimmäistä kertaa täysvastuun myös teksteistä, ja siitä lähtien Koskisen musiikki on elänyt samassa ristiriidassa: tarttuvat kappaleet jäävät kyllä mieleen, mutta sisällön kanssa on vähän niin ja näin. Ironista onkin, että kerrankin kun joku artisti vaivautuu tekemään komeat, sanoitukset sisältävät kansivihot, niillä on aika vähän tarvetta. Koskisen ilmaisu on kiitettävän selkeää, ja laulujen sanasto on opeteltu viimeistään alaluokilla.

Koska on kyse lahjakkaasta artistista, edellä mainittu puskee pintaan vasta silloin kun sävellyksen tenho ei yksinään riitä. Eli onneksi kiitettävän harvoin. Esimerkkinä kuitenkin vaikkapa päätösraita Mies jonka päässä pyörii kuolema: Tuon miehen päässä pyörii kuolema/hän unohti elämän/hankki kaikki sairaudet, ensimmäisenä syövän/verisuonet tukkeutui pelkäl tahdonvoimalla.

Useimmiten tekstipuoli on kuitenkin sen verran kelvollista ettei se haittaa kun musiikki toimii. Hyvä päivä, Spoon River ja hienosti miesten välisestä ystävyydestä kertova Läski mulkku ovat sellaista kerrasta päähän -osastoa jota hyvin harvoin löytää samalta levyltä tässä mittakaavassa. Komea avausraita Konsertti on raikkaalla tavalla erilainen progevivahdus kolmen soinnun pop-laulujen keskellä.

Hyvä päivä on epätasaisuudesta kärsineen Koskisen soolouran tähän asti vahvin kokonaisuus. Se on omassa genressään loistava albumi ensimmäiset yhdeksän raitaa. Mutta kysymys kuuluukin: mitä Samae Koskinen haluaa olla? Näitä pop-ralleja häneltä tuntuu löytyvän loputtomiin, mutta ainakin hänen bändinsä Sister Flon viimeisin AU oli jotakin aivan muuta. Koskinen onkin musiikillisesti hieman samantyyppisessä risteyksessä kuin Anssi Kela ennen nahkansa uusimistaan. Ehkä nyt on hyvä päivä kokeilla jotakin muuta. Jos ei albumin mitassa, niin ainakin samalla levyllä oman mukavuusaluelaulujen kanssa. Konsertti kertoo jotakin Samaen potentiaalista. Toivottavasti sitä ei hukata jatkossakaan.