Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen: Vagabond Moon

Turenki

Ninni Poijärven ja Mika Kuokkasen ensimmäisellä yhteisalbumilla Powderburn (2011) pariskunta otti aiemmilla soololevyillä keskiössä olleiden omien laulujen sijaan tukevasti haltuun folk-, kantri- ja blueskappaleita J.J. Calesta Jackson Browneen ja – kuinkas muutenkaan – Bob Dylaniin. Nyt on jälleen palattu omien laulujen pariin.

Ratkaisu ei ole täysin onnistunut, sillä Poijärven ja Kuokkasen cover-vedoissa on aina omaa näkemystä – ja viimeksi mainitun sävelkynä nyt ei vain yksinkertaisesti yllä edellä mainittujen mestareiden tasolle. Siis useimmiten. Toki esimerkiksi levyn hienoimpiin lauluihin kuuluva Dream-Catcher olisi aivan omiaan jollakin Neil Youngin akustisella albumilla. Siis ihan liioittelematta, ilman sarvia ja hampaita. Ja jos Neil Young mainitaan Kuokkasen yhteydessä, niin eipä Poijärven I’m Not Hurt häviä tippaakaan Emmylou Harrisille.

Joskus onnistuu, toisinaan sitten taas ei. Jälkimmäisestä puolesta vastaavat tällä levyllä Looking for Love -turhake ja varsinkin viisiminuuttinen Too Much Fun, joka vesittää tylsyydellään levyn ensimmäisen puolikkaan kelpo linjakkuuden. Onneksi Expecting Them to Fly ja Bill Chambersin vankan mörinän tahdittama A Quarter Past Forever palauttavat uskon.

Edellinen albumi äänitettiin Woodstockissa, edesmenneen The Band -rumpali Levon Helmin kotistudiossa. Vagabond Moonia levytettiin ei-niin-eksoottisen Järvenpään lisäksi Australian Sydneyssä. Suomen kärkisoittajien lisäksi albumilla vierailee nippu kovatasoisia aussimuusikoita, ja sanoituksista vastaa niin ikään australialainen Terry McArthur. Mitään uutta he eivät kuitenkaan onnistu musiikkiin tuomaan. Vagabond Moon on perus-americanaa: parhaimmillaan komeaa, huonoimmillaan yhdentekevää. Onneksi jälkimmäisiä hetkiä on huomattavasti vähemmän.