Ismo Alanko: Maailmanlopun sushibaari

Fullsteam

Ismo Alangon ja Teho Majamäen Teholla-duon toinen osaottelu ja viimeisin levytys Onnellisuus ei ollut kovatasoisista johtotähdistään huolimatta ykkösosan veroinen. Mutta harvassapa sellaiset jatko-osat muutenkaan ovat, ja projektihan oli artistin mittapuulla huomattavan pitkä. Ainoastaan Säätiön kanssa Alanko on rauhoittunut pidemmäksi ajaksi, mutta silloinkin kokoonpano vaihtui kahden albumin jälkeen.

Siksi onkin luonnollista lähteä taas eri suuntaan. Maailmanlopun sushibaari on ensimmäinen pelkällä soolonimellä julkaistu albumi sitten vuoden 1996 Irti-kokeiluprojektin. Se ei ole silti paluu pelkästään tuohon aikaan: sushibaarin antimin mausteissa ollaan niin Hassisen koneessa, Sielun veljinä, Säätiönä kuin Tehollakin. Vanha nuori, Vuoden turhin laulu, Itara kitara, Kuusilmä ja nimiraita edustavat harvinaisen kovatasoisia läpileikkauksia taiteilijan pitkän uran monipolvisilta ja mutkittelevilta poluilta.

Teholla-mielleyhtymä todistaa, että Alanko on – toisin kuin yleisesti miehen tekemiset kuitataan – viime levyihin asti ottanut uusia elementtejä musiikkiinsa. Vaikka Ismo Alanko on laatutae parhaasta päästä ja pystyy tuskin kovin rajusti yllättämään, hänen levyissään on aina se jokin pieni ripaus jonka avulla ne erottuvat edellisistä. Maailmanlopun sushibaari ei ole poikkeus, mutta tämä piirre ilmenee siinä aivan eri tavalla: albumi on tiivistettynä kaikkea mitä Ismo Alanko on ollut, on tällä hetkellä ja tulee olemaan.

Kukahan selvittäisi miksi tällaiset veteraanit katsovat maailmaa huomattavasti tarkkanäköisemmin kuin nuorempi tekijäsukupolvi? Alangolla on tälläkin levyllä enemmän sanottavaa kuin keskiverron Emma-gaalan suomalaisbändeillä yhteensä. Hän onnistuu tarvittaessa kiteyttämään yhteen lauseeseen esimerkiksi yhteiskunnan kipupisteet. Juuri ne, joiden takia perustetaan sadan sivun raportteja laativia työryhmiä: Kun kaikki laulaa kilpaa silloin kun ei tapa toisiaan/kuljen polkupyörällä sateessa pitkin bulevardia.

Ainoastaan Tukahdutettu tango ja Naapurin saunareissu tökkivät. Kaaos olisi avausraitana voinut johdattaa suoraan levynkannen tunnelmiin ensin mainittua paremmin, ja saunamurhaballadista uupuu katarsis. Muilta osin levy vilisee toinen toistaan parempia esityksiä. Hauraan paljas Ennakkoluuloja ja vainoharhoja -päätösraita saa Alangon pohdiskelemaan ja vastaamaan itselleen ja muille: Miksi laulan heikkoudesta, pelosta ja kaipauksesta? Laulan, koska laulamaton laulu jättää eloon pelon. Niin se on.

Niin se on.

Kommenttien keskiarvo:

Qsine kommentoi 29.04.2013:

Pisteet:

Pari sanaa ansiokkaasta kannesta, josta vastaa Sampsa Sarparanta, x-sukupolven paras taiteilija tässä maassa. Sarparannan ennenkin maalaama aihio perustuu Esko Keski-Vähälän Salon Seudun Sanomille ottamaan lehtikuvaan, jossa salolaisen Plaza II -kauppakeskuksen avajaisissa villiintyneet ihmiset aiheuttavat liukuportaissa tungeksintakaaoksen kuultuaan yläkerrassa olevan jaossa ilmaisia sateenvarjoja.

Musiikkikin on varmaan ihan hyvää, jos nyt Alangosta diggaa. Itse pidän enemmän Ilkan jutuista.