The Scenes: Images of Animals Crying In Public

Sound of Finland

Aika monella jonkinlaisen indie-otsakkeen alle halajavalla yhtyeell� on typer� nimi, kuten The Scenesill� (ex-Sininen kaappi, joka sivumennen sanoen oli sek� parempi ett� harvinaisempi nimi), mutta vain harvalla on yht� hyv� laulaja. Konsta Koivistolta taittuu monipuolisesti huutaminen ja �rjyminen sek� perinteisess� mieless� vakavamminkin otettava ulosanti. Monipuolinen on yhtyekin, ei kuitenkaan yht� onnistuneesti.

Images of Animals Crying In Public on siin� mieless� tavallinen esikoinen, ettei sen tyylilajien sekamelskasta aivan l�ydy muuta punaista lankaa kuin jokapuolelle sinkoaminen. Levyll� on hyvin karkeasti jakaen kahdenlaisia biisej�: kiivaita ja rajuja, jotka hakevat innoituksensa ��nekk��mm�n indierockin suunnalta, sek� rauhallisempia, joissa mieli ajautuu eri puolille rockhistorian kentt��.

Varsinkin levyn vauhdikkaammissa kappaleissa on hurjasti energiaa, mutta esim. The Crystal Antlers hoitaa kikkailu-paiskomisensa paljon oululaisia vakuuttavammin. Kun kierroksia lasketaan, The Scenes kuulostaa huomattavasti komeammalta. Silloin annettavaakin on enemm�n � kuusikon sis�inen dynamiikka nimitt�in toimii h�mm�stytt�v�n hyvin.

Levyn vahvuudet l�ytyv�t alueilta, joilla Koiviston ��ni p��stet��n vapaaksi. Esim. December Heatilla, jossa The Walkmenin mieleen tuovien kitarakuljettelujen p��ll� kuullaan kuinka Koivisto tekee samaa kuin Jeff Buckley aikoinaan, eli laulaa p�tk�n ja kuin j�� kuuntelemaan sen vaikutusta ennen jatkamistaan. Huonompi yhtye pilaisi vastaavat hetket esim. soittamalla enemm�n, tai laulajan osaamattomuudella.

P��osin Images of Animals Crying In Public kuulostaa varsin hyv�lt�, mutta vain harvana hetken� kokee ahaa-el�myksi�. The Scenes on selke�sti kuunnellut musiikkia laaja-alaisesti, ja monesta suunnasta on otettu oppia. Mielenkiintoisesti ammennetaan ja hy�dynnet��n aivan yht�l�isesti Led Zeppelinin, Wolf Paraden sek� Arctic Monkeysin kaltaisten yhtyeiden perint��. Opittu ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, eik� The Scenes ole levyll� onnistunut muuntamaan potentiaaliaan persoonallisuudeksi kaikista parhaimmalla tavalla.

Monipuolisuudestaan huolimatta levy ei ole erityisen s�rmik�s. Jos Best-Seller Cuttersin kaltaisia, vaihtoehtoja antamatta mieleen porautuvia, dramaattisen komeita kappaleita olisi enemm�nkin, The Scenesist� puhuttaisiin Caps Lock pohjassa. Yhtyeell� on k�sinkosketeltava hinku asemoitua jonkinlaisena taiderock-yhtyeen�, mutta ainakin nyt kokonaisuus � erityisesti nimi, kansi, logo ja promokuvat � on turhan paljon turhan tavanomaisen indien luettelosta napattu. The Scenesist� tuntuisi olevan muuhunkin.