Julkaistu: 27.04.2013
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Johnny Get The Rifle
Kuuden suomalaisen englanninkielisell� laululla rock-pohjaista soittoaan koristelevan yhtyeen yhteisty�-albumi Rock In Finglish t�ht�� b�ndien tunnettavuuden lis��miseen. Melkein jokainen on jo monen vuoden ajan "vaaninut pinnan alla" joten perusasiat ovat alusta loppuun kohdallaan. Niinp� kollektiivisen ty�n osalta kaikki ovat yht� lailla veturin asemassa, yksik��n b�ndeist� ei j�� biisinkyn�ns� puolesta toisten vetoavun varaan. Toki omaan korvaan punkista alternative rockin kautta melodisesti popimpaan ilmaisuun ulottuvan levyn materiaalista ne melodisesti koukukkaimmat nousevat parhaiten esille - johtuen toki omista mieltymyksist�. Uusin tulokas Dawn on levypaketin mielenkiintoisimpia.
Tummalla ja �rh�k�sti s�r�riffittelev�ll� vaihtoehtorockilla homman k�ynnist�v� Clark Kent osaa hienosti rauhoittaa Rewind Erase Reliven kerrollaan aina tunnelmalliseen n�pp�ilyyn asti, josta on hyv� nousta j�lleen riffien aallonharjalle. Shortest Straw etenee tasapaksummin, eik� Ter�smiehen alter ego oikein viel�k��n nouse biiseill��n esille tai perushyv�n yl�puolelle. P��kaupunkilainen nuori Dawn jatkaa hiukan samoissa maailmoissa, mutta onnistuu yhdist�m��n melankolisesti v�risev�n laulun toiveikkaasti v�reilev��n soittoon mukavan hengitt�v�sti ja melodisilla koukuilla. Remenber Me tarttuu hyvin korvaan ja akustisempi I�ll Carry You Home tarjoilee pakettiin komean voimaslovarin. Sytk�rit heilumaan!
Hiukan punkimpaa otetta edustava helsinkil�inen Fumble pistelee mukavan pirte�sti ja yksinkertaisen tarttuvilla koukuilla. Vaikka Black Box Recorder ja This Must Be Love eiv�t miss��n nimess� ole sarjassaan huonoja esityksi�, niin Fumblen annissa tiivistyy ehk� jokaisen yhtyeen suurin haaste - mill� luoda niin omaleimaisia esityksi� ett� noustaan divarisarjoista isompaan liitoon? Monesti se on niin pienist� asioista kiinni - kuka tuntee kenet, l�ytyyk� biisikyn�st� juuri se yksi erityinen hitti, onko aika otollinen... Lucy Was Drivingin kohdalla ei oikeastaan meinaa huomata ett� vaihtuiko se b�ndi taas, vaikka tyyli onkin hieman erilainen. J�lleen biisiparista rauhallisempi, akustisesta n�pp�ilyst� kiireett� her�ilev� I Don�t Want To Save The World j�tt�� mieleen vahvemman muistij�ljen, vaikkei siin�k��n mit��n sen suurempaa innovaatiota ole.
Aiemmin vastaavanlaisia keitoksia mm. ska-rytmeill� maustanut espoolainen Stonetone paahtaa t�ll� kertaa p��llek�yv�n jykev�sti isoluisen modernin punkin/alternativen parissa mutta l�yt�� my�s pienesti kaikuisen nytkeen toisella edustajallaan. M�tkeest� huokailevaan sis��nhengitykseen vaihteleva kaava ei huku huohotukseensa muttei my�sk��n tiivist� kaavasta sen erityisemp��, vaikka vaihtelevuutta onkin mukavasti. On oikeastaan hassua kuinka samalta niin moni levyn esityksist� kuulostaa, ik��n kuin olisivat saman b�ndin tuotoksia. Ehk� juuri siksi ne melodisimmat ja yksinkertaisimmilla kertos�ekoukuilla varustetut nousevat esiin? Siit� hy�tyy ainakin paketin p��tt�v� kimalteleva The Spyro, jonka j�senten ymm�rrys melodiakoukun p��lle on tuttua jo edellisist� yhtyeist�. Huohottaen h�lkk��v� mutta yksinkertaiseen koukkuun luottava Teleport My Heart on pikkuhitti, Desert Cubella yhtye haluaa haastaa helpon tiens� meuhkaavampaan suuntaan, mutta j�� ihan kivaksi kokeiluksi.
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
