Gaspard Oil: Rocketbahn

Omakustanne

Jo Gaspard Oilin muutaman vuoden takainen Girls-levy her�tti huomiota monipuolisuudellaan, eik� sen seuraaja Rocketbahn j�� kakkoseksi tyylikirjoltaan tai laadultaan. Keski-Suomeen piiloutuva viisikko rakentaa poprockiaan periaatteessa kai samoista paloista kuin kaikki muutkin, mutta onnistuu jollain lailla luomaan hyvin omaper�isi� ja toimivia biisiviritelmi�.

Konsepti, jos sellaista sanaa n�in mukavassa yhteydess� haluaa k�ytt��, on aiemmilta levyilt� tuttu: Rocketbahn k�sittelee viime vuosisadan alkupuolen aviaattori-innovaattori Gaspard Oilia, ja biisien tyylillinen poukkoilu �rsytt�� kunnes suhde levyyn syventyy. Jonkinlaiseksi musiikilliseksi punaiseksi langaksi voinee nostaa tietynlaisen vanhakantaisuuden sek� vahvasti Brittein saarille ankkuroituvan pophistorian tuntemuksen.

Rocketbahnin yleisestetiikka on kuin neuvostoelokuvista eik� mik��n kuulosta silt�, etteik� sit� periaatteessa olisi voitu tehd� yli 30 vuotta sitten. "Vanhaa kunnon mit� tahansa" olisi kuitenkin tyls� ja jossain m��rin valheellinen v�ite, koska toisaalta Gaspard Oil tuntuu olevan innostunut my�s tuoreemmista virtauksista. Yleisilme on, varsinkin levyn loppupuolella, leppoisa ja rento, ja mieleen tulee vahvasti Blur keskikautensa aikaan, siis l�pimurron j�lkeen, ennen 13:n ja Think Tankin kevyesti kokeellisempaa otetta.

Mutta Gaspard Oil ei kuitenkaan olisi itsens�, jos eiv�t kappaleensa olisi t�ynn� muunkinlaisia pieni� kikkoja, hienouksia ja tyylillist� rajanvedottomuutta. V�lill� tekisi mieli puhua progressiivisuudesta, ei kuitenkaan monimutkaisuuden vaan eteenp�in pyrkimisen nimiss�. Yhtyeen kaksi biisintekij��, Jemo Kettunen ja Ville Koskivaara, tuntuvat kiritt�v�n toisiaan mainiosti, ja vaikka miesten luomukset hieman erilaisia ovatkin, ei kokonaisuus tunnu sekavalta vaan vapaalta.

Levyll� on paljon hienoja hetki�, ja vaikkei aina tunnu silt�, ett� jokin kappale olisi kokonaisuudessaan aivan �ss�, on se sit� todenn�k�isesti suurilta osin. On mielt�ylent�v�� saada kuunnella kunnianhimoista, mutta silti ��rett�m�n hauskaa ja l�mminhenkist� popmusiikkia. Yll�tys on jokakertainen, kun esimerkiksi You're My Best Friendin kire� takapotkukiivailu muuttuu yht�kki� hirmukomein torvin tuunatuksi kiimailuksi. Tai kun Kangchenjungalla Gaspard Oil l�yt�� itsest��n The Magic Numbersin ja liitt�� sen omaan Sigur R�siinsa. Tai kun Cinnamon, Shark's Teeth & Emeralds joka kierroksella onnistuu lis��m��n dramaattisuuttaan. Tai kun Growthin kannen alta l�ytyy folk-helmi�. Tai, tai, tai.

Rocketbahn toimii niin kuin hyv�t taideteokset toimivat: se ei v�it� maailmasta mit��n, vaan pakottaa astumaan omaansa ja hyv�ksym��n sen lainalaisuudet, tai ettei sellaisia ole. Sit� suosittelen min�kin.