Gaspard Oil: Rocketbahn

Omakustanne

Jo Gaspard Oilin muutaman vuoden takainen Girls-levy herätti huomiota monipuolisuudellaan, eikä sen seuraaja Rocketbahn jää kakkoseksi tyylikirjoltaan tai laadultaan. Keski-Suomeen piiloutuva viisikko rakentaa poprockiaan periaatteessa kai samoista paloista kuin kaikki muutkin, mutta onnistuu jollain lailla luomaan hyvin omaperäisiä ja toimivia biisiviritelmiä.

Konsepti, jos sellaista sanaa näin mukavassa yhteydessä haluaa käyttää, on aiemmilta levyiltä tuttu: Rocketbahn käsittelee viime vuosisadan alkupuolen aviaattori-innovaattori Gaspard Oilia, ja biisien tyylillinen poukkoilu ärsyttää kunnes suhde levyyn syventyy. Jonkinlaiseksi musiikilliseksi punaiseksi langaksi voinee nostaa tietynlaisen vanhakantaisuuden sekä vahvasti Brittein saarille ankkuroituvan pophistorian tuntemuksen.

Rocketbahnin yleisestetiikka on kuin neuvostoelokuvista eikä mikään kuulosta siltä, etteikö sitä periaatteessa olisi voitu tehdä yli 30 vuotta sitten. "Vanhaa kunnon mitä tahansa" olisi kuitenkin tylsä ja jossain määrin valheellinen väite, koska toisaalta Gaspard Oil tuntuu olevan innostunut myös tuoreemmista virtauksista. Yleisilme on, varsinkin levyn loppupuolella, leppoisa ja rento, ja mieleen tulee vahvasti Blur keskikautensa aikaan, siis läpimurron jälkeen, ennen 13:n ja Think Tankin kevyesti kokeellisempaa otetta.

Mutta Gaspard Oil ei kuitenkaan olisi itsensä, jos eivät kappaleensa olisi täynnä muunkinlaisia pieniä kikkoja, hienouksia ja tyylillistä rajanvedottomuutta. Välillä tekisi mieli puhua progressiivisuudesta, ei kuitenkaan monimutkaisuuden vaan eteenpäin pyrkimisen nimissä. Yhtyeen kaksi biisintekijää, Jemo Kettunen ja Ville Koskivaara, tuntuvat kirittävän toisiaan mainiosti, ja vaikka miesten luomukset hieman erilaisia ovatkin, ei kokonaisuus tunnu sekavalta vaan vapaalta.

Levyllä on paljon hienoja hetkiä, ja vaikkei aina tunnu siltä, että jokin kappale olisi kokonaisuudessaan aivan ässä, on se sitä todennäköisesti suurilta osin. On mieltäylentävää saada kuunnella kunnianhimoista, mutta silti äärettömän hauskaa ja lämminhenkistä popmusiikkia. Yllätys on jokakertainen, kun esimerkiksi You're My Best Friendin kireä takapotkukiivailu muuttuu yhtäkkiä hirmukomein torvin tuunatuksi kiimailuksi. Tai kun Kangchenjungalla Gaspard Oil löytää itsestään The Magic Numbersin ja liittää sen omaan Sigur Rósiinsa. Tai kun Cinnamon, Shark's Teeth & Emeralds joka kierroksella onnistuu lisäämään dramaattisuuttaan. Tai kun Growthin kannen alta löytyy folk-helmiä. Tai, tai, tai.

Rocketbahn toimii niin kuin hyvät taideteokset toimivat: se ei väitä maailmasta mitään, vaan pakottaa astumaan omaansa ja hyväksymään sen lainalaisuudet, tai ettei sellaisia ole. Sitä suosittelen minäkin.