David Bowie: The Next Day

Sony

Vuosikymmeni� musiikin kentill� ahkerasti t�it� paiskoneen David Bowien ura koki yll�tt�v�n seisauksen vuonna 2004, kun rockin suuri kameleontti sai syd�nkohtauksen Reality-kiertueella. Levytykset taukosivat v�litt�m�sti ja muutamaa vuotta my�hemmin mestari ilmoitti poikkeuksellisen v�h�eleisell� tavalla vet�ytyv�ns� musiikin parista. Pitk��n vaikuttikin silt� ett� n�ytt�vist� musiikillisista k��nn�ksist� tunnetun artistin p�iv�t musiikin saralla olivat todella ohi, joten The Next Day p��si kirjaimellisesti yll�tt�m��n kaikki tahot. Paluu on otettu vastaan l�hinn� suurella kiitosten ja tyytyv�isyyden aallolla, mutta onko rockin suurella uudistajalla en�� mit��n uutta sanottavaa 10-luvulla?

Jo yksist��n tuoreen albumin kansitaide h�mment�� � klassisen �Heroes� �levyn kansien p��lle on l�tk�isty valkoiset laput, joissa etupuolella lukee albumin nimi ja takapuolella pelk�st��n kappalelistaus ilman mit��n sen kummempaa lis�infoa. En tied� mit� halki uransa imagostaan tarkkana ollut Bowie haluaa t�ll� tarkalleen sanoa, etenkin kun Berliini-trilogian toisella osalla ja tuoreella kiekolla ei tunnu olevan tuottaja Tony Viscontin lis�ksi paljoakaan yhteist�, mutta ainakin keskustelu on onnistuttu j�lleen viritt�m��n.

Tyylikk��ss� kansivihkosessa biisien lyriikat on listattu yhdeksi valtaisaksi sanapinoksi ilman sen kummempia v�lej� ja sama kaava jatkuu my�s tekij�iden luettelussa, aivan kuin Bowie pyrkisi korostamaan musiikin merkityst� ja h�ivytt�m��n kaiken ep�oleellisen sen ymp�rilt�. Voit toki lukea paperista mit� herralla on sanottavanaan ja kuka on ollut mukana miss�kin, mutta helppoa se ei ole. Omasta puolestani tinkim�t�n asenne on enemm�n kuin tervetullut ja se osoittaa samalla omalla tavallaan, ett� The Next Day ei ole ainoastaan mik��n el�kep�ivien rattoisa tuotos, jolla pyrit��n kaikin mahdollisin tavoin v�ltt�m��n ostavien massojen �rsytt�mist� � p�invastoin, rockin suuri kameleontti osaa yh� vaihtaa v�ri��n ja etsi� ne r�ikeimm�t kontrastit jotka sotivat juuri sopivasti ajan taustaa vastaan.

Musiikillisesti The Next Day on puhdasta uusklassista Bowieta niill� samoilla linjoilla, joita kuultiin jo 00-luvun alun mainioilla Heathen ja Reality �pitk�soitoilla. S�vellyksist� l�ytyy muutama todellinen helmi ja tarinat ovat mitoiltaan pieni� k�sitellen l�hinn� niit� el�m�n pieni� suuria asioita � parisuhteita ja perustunteita, unohtamatta tietenk��n rakkauden kiemuroita, ongelmia ja harvemmin koettua onnen auvoa.

66-vuotias Bowie ei riko rajoja entiseen tapaan, enk� usko ett� juuri kukaan edes odottaa sit� h�nelt� en��, mutta uskallan v�itt�� ett� rohkeammalla tuotannolla materiaalista olisi saatu paljon enemm�n irti. Kaiketi kaksi kolmannesta vuosisadasta taittanut Bowie ei kuitenkaan en�� edes halua yritt�� keksi� itse��n j�lleen kerran uudestaan ja ehk�p� n�in kaikki on lopulta parhain p�in. Pitk�n linjan fanit saavat sit� mit� haluavat ja pitk�n tauon katkaissut kiekko soi kielt�m�tt� raikkaasti ja rikkaasti, vaikka uudet rajat j��v�t rikkomatta.

The Next Day huokuukin tyytyv�isyytt� ja levollisuutta, jota kaiken n�hnyt ja kokenut Bowie huokuu ilman liiallista nostalgian sivumakua. Tauko on p��ttynyt ja toivon syd�mest�ni ettei The Next Day j�� mestarin viimeiseksi 10-luvun pitk�soitoksi, maailmassa kun on aina tilaa sellaisille herkuille kuin The Stars (Are Out Tonight) ja Valentine's Day.