Anssi Kela: Anssi Kela

Live Nation

Anssi Kelan viides soololevy ja sen sinkkuhitti Levoton tytt� ovat jo t�t� kirjoittaessa nostaneet kuihtuvan myynnin kanssa tuskailleen artistin takaisin ykk�skorin nimeksi. Kela palasi soittolistoille totaalisen tuotannollisen uudestisyntym�n kautta: keskitien kitararock on vaihtunut tanssittavaan, h�peilem�tt�m�n kasarihenkiseen synapoppiin. Uusi ilme on valtavirran artistilta rohkea veto, mutta ei varsinainen yll�tys. Kela on paitsi kertonut avoimesti kasarisympatioistaan, my�s toteuttanut niit� jo k�yt�nn�ss� � muutenkin kuin esitt�m�ll� keikoilla �aorisoituja� versioita biiseist��n.

Anssi Kela on rakentanut kehuttua sosiaalisen median preesensi��n jo vuosia. Kev��ll� 2008 Kela b�ndikavereineen julkaisi MySpacessa biisin Dance Like It Was �85 . Mukaansatempaavaan mutta v�h�lle huomiolle j��neeseen kasari-iloitteluun t�rm�tty�ni tuumasin, ett� nytp� kaveri on kirjoittanut uransa iskevimm�n kappaleen. Samaa otetta alkoi kaipailla my�s miehen viralliseen soolotuotantoon.

Vuoden 2009 Aukio -konseptialbumilla Kela luotti viel� perinteiseen rockb�ndisoundiinsa. Sen sijaan seuraavana vuonna ilmestyneen kokoelman Singlet 2000�2010 avausraita oli riemastuttava j�lleenkuuleminen: Dance Like It Was �85 teki paluun suomenkielisen� nimell� Vanha biisi. Kasarin lipasta oli raotettu, ja paluu vanhaan olisi ollut Kelalta jo pahimman sortin nynnyily�.

Onneksi Kelan uutuusalbumi on alusta loppuun juuri sit� kamaa, jota on odotettu l�hes viisi vuotta: synasoundeja 80-luvun poliisisarjoista, konerumpua, peukkubassoa ja ennen kaikkea muutama loistos�vellys. Levoton tytt� on kelpo veisu, mutta ��ritarttuva kakkossinkku Miten syd�met toimii vie romanttisen tanssipopin aivan uudelle tasolle. Genren yst�v� on myyty rivakan diskokompin ja Kelan maukkaan slap & pop -bassomeiningin edess�. Viimeist��n kertos�keen toisen puoliskon synakuvio tekee t�st� hitin, jonka Ukkosmaineen pojatkin olisivat halunneet s�velt��.

Vuonna 2013 kukaan ei voi ammentaa 80-luvusta vakavalla p�rst�ll�. Uusi, leikkis�mpi tyyli onkin auttanut Kelaa karistamaan maneereitaan my�s biisintekij�n�. Kappaleet etenev�t reippaasti duurissa, sanoituksissa jopa irrotellaan. Etenkin puoliksi r�p�tyss�, rantojen miehist� kertovassa Superkuussa tajunnanvirta �ityy villiksi. Ei Kelalta viel� pari levy� sitten olisi arvannut odottaa niin riemastuttavaa riimittely� kuin loppusoinnut hiljaiseksi-niljaiseksi tai morsiuskimppuun-joululimppuun edustavat.

Mutta kukapa maneereistaan t�ysin eroon p��sisi. V�lill� on pakko laulaa mollivoittoisesti �maahan poljetuista haaveista�, kuten kappaleessa Levyhylly pelastaa. Pateettiseen lyriikkaan ei kuitenkaan jaksa jumiutua, koska t�h�nkin biisiin on annosteltu kasarin parhaita paloja rokkifonin muodossa. Futuristinen, luultavasti suoraan Terminator-s�velt�j� Brad Fiedelin soundipankista rep�isty synaintro taas muistuttaa, mill� vuosikymmenell� paras elokuvamusiikki tehtiin. My�s levyn ainoa slovari Palava silta edustaa niin perinteist� Kelaa, ett� heit�n artistille haasteen: tekaisepa seuraavaa levy� varten Ordinary Worldin tai Careless Whisperin tasoinen superballadi, niin hommaan hikinauhat seuraavalle kiertueelle!

Anssi Kelan viides ei ole t�ydellinen levy, mutta se hehkuu rakkautta melodiseen popmusiikkiin ja alan konventioiden ly�m�t�nt� hallintaa. T�m�n kiekon my�t� Kela saavuttanee vihdoin my�s hipsterisuosiota, mutta huvittavuuteen asti viljellyt kasarisoundit eiv�t ole pelkk�� ironiaa. Niiden avulla on syntynyt vilpit�nt� musiikkia, joka toteuttaa taiteenlajin t�rkeint� teht�v��: saa helvetin hyv�lle mielelle. T�m�n johtoajatuksen Kela on lausunut my�s ��neen. Levyn ilmestymisp�iv�n� h�n kirjoitti blogiinsa: �Uusi levy on juuri sellainen pop-albumi, jonka 13-vuotias Anssi olisi vuonna 1985 halunnut kuulla.� Eip� moisesta l�ht�kohdasta voi kovasti mets��n menn�. Vaikka aika toisi ymp�rille camp-kehyksen, on herkkin� teinivuosina tajunnan r�j�ytt�nyt musiikki yleens� sit� rakkainta huumetta hautaan asti. Kun alkuper�isest� viel� panee paikoin paremmaksi, on hatunnosto ansaittu.