Annie Mall: Heavy Feathers

Annie Mall/Grassbay

Stoner-rockista ammennettu fuzz-kohkaus ja hämmentävästi ruotsalaiselta kalskahtava garage-pop ovat ne kaksi kuvailua mitkä helsinkiläisviisikon debyyttialbumin saatekirje tarjoilee. Myös indiestä puhutaan, mutta lähinnä tee-se-itse-meiningin puitteissa, ei niinkään musiikillisena karsinana. Livebändiksi mielletty poppoo on halunnut saada tallenteelleenkin livetilanteen rutinaa ja huojuvuutta. Kuuden vuoden toimintansa aikana itseään etsinyt yhtye on löytänyt nykyisen soundinsa äärelle monien mutkien kautta ja nykyisellään soutaa tiukassa rock-haarassaan kohtuullisen kokeneella otteella. Se on eläin, voisi vaikka leikkisästi sanoja vääntää...

Annie Mallin persoonallisimmat osat ovat Sini Peltokorven munakas mutta sopivan veikistelevä laulu, mainittu fuzz sekä koskettimien käyttö. Vaikka laulussa ei sinänsä mitään erityistä "tunnistaa samantein joukosta" -persoonaa ehkä ole, niin neito hoitaa pestinsä sen verran rock-uskottavasti keimaillen ja soiton jyrästä huolimatta melodisen värikkäästi että hattua sopii nostaa. Väkevästä rokkihaarasta huolimatta bändin soitossa on mukavasti myös sävykkyyttä, ei soiteta pakettia ihan tukkoon tiukasta ruuvin väännöstä huolimatta. Urkujen elementti tuo pakettiin melkoisen lisäpotkun.

Kokonaisuus on siis hyvällä tasolla tuoreehkon bändin debyytiksi. Biisikynästä irtoaa niin Foxholen ja We Command God!:in kaltaisia isosti jyrääviä vaaniskeluja kuin Die Micen ja August:n kaltaisia uneliaampia keimailuja. Parhaimpaan biisilliseen koukutukseen yhtye kuitenkin tällä kertaa yltää olleessaan kepeimmillään. Lähes hymyävä Some Die Young ja akustisen hilpeä Said & Done nousevat meikäläisen korvaan vahvimpina hetkinä, vaikka kipakammasta puolesta myös vaikkapa Where Are The Tyrants Made? puolustaa paikkaansa hyvin.