Pitkäsen Matti ja heidän alhaisuutensa: Nojatuoliblues

Roihis Musica

Matti Pitkänen on debyyttilevynsä kanssa ainakin oikean levy-yhtiön huomissa - sen verran paljon entisen rauhanturvaajan ja poliisin sanallinen anti kumartaa Roihis Musican maestron Asan suuntaan. Pitkäsen ja hänen Heidän alhaisuutensa -bändinsä luoma folkräp on nautinnollista kuunneltavaa - akustinen ja leppoisa soitanto ja räprytmeillään kuitenkin mukavan munakas tahdinpito luovat oikein toimivan paketin. Tätä tuoretta kotimaista kansanmusiikkia väritetään sopivan monipuolisella tarinankerronnalla, joka pitää kiinni soiton letkeydestä.

Vanha jäärä jumittelee haikeasti, pitäen kuitenkin hypnoosissaan mukavan rytmillisen väreen. Munniharpulla lähtevä Vesikauhu lisää veikeää kertosäekoukkua palettiin, tivolihumpalle rakentuva Alien In Kallio vetää hullutteluasteen monta astetta isommalle. Kallion kaupunkikuvauksen hirtehiset puolet lyövät kättä ympyrää kiertävän torvipyörteen kanssa. Vieraina loistavat Pitkäsen sydänkäpynen Yona autereisessa Hetken huumaa - rakkausduetossa ja aina yhtä mukaansatempaava Puppa J kohtalokkaasti karkuun juoksevassa, levyn eturiviin nousevassa Haku päällä -tunnelmoinnissa.

Nimibiisi Nojatuoli Blues näppäilee uneliaalla banjolla ja leijailee siestallaan. Kaoottisempi Kuka pelkää pollaria skrätsäilee maukkaasti kaupungin öisillä kaduilla. Rauhanmies tunnelmoi Kosovon maisemia rauhanturvausreissulta, sävyjen ollessa melankolisia ja ajattoman avaria. Ikään kuin bonusraitana soiva minuutin Rambling Wankers Rollin´ päättää kelpo debyytin latotanssien hilipatihippailuun. Hyvä levy.