FIDLAR: FIDLAR

Wichita

"Fuck It Dog, Life's a Risk" -sananparresta nimensä saanut FIDLAR ilmoittaa samannimisellä debyyttialbumillaan haistattavansa paskat kellolle, juovansa halpaa kaljaa ja imuroivansa kokaiinia silloin kun dokailultaan kerkeää. Yhtyeen välinpitämättömyys normeja kohtaan sekä rakkaus päihteisiin tulee hyvin selväksi reilun puolen tunnin aikana. En osaa sanoa, kuinka pieteettisesti FIDLARin jäsenet elävät kuten saarnaavat, mutta ihan verevää yhtyeen rappioromantiikka on.

Eihän FIDLARissa mitään omaperäistä ole, mutta se suodattaa punkin ja garagerockin historiaa viihdyttävään muotoon melko pätevästi. 14 kappaleen joukkoon mahtuu kunnianosoituksia Ramonesin, Misfitsin ja Black Flagin kaltaisten klassikkojen suuntaan, mutta myös kaikuja aikalaisista. Esimerkiksi Stoked and Broke ja Max Can't Surfin alkuriffi ovat silkkaa The Hivesia ja No Waves on varmasti tietoinen viittaus Wavvesiin, jonka pilvenpolttama slacker-meininki on FIDLARin selkein vertailukohta.

FIDLARin suurin ongelma on kuitenkin se, että se ei tee mitään paremmin kuin esikuvansa tai kilpailijansa. Edellä mainittu Wavves sekä etenkin Black Lips ovat paljon FIDLARia kiinnostavampia tapauksia. Eikä sovi unohtaa Pää kiitä, joka soittaisi FIDLARin suohon milloin tahansa.

En epäile hetkeäkään, etteikö FIDLAR saattaisi livenä ja oikeassa mielentilassa olla hetkellisesti parasta mitä maailmalla on tarjota, mutta maanantai-iltana kotona albumia kuunnellessa palkintona on vain helppoa ja hauskaa, mutta hieman yhdentekevää ja jopa harmitonta räminäpunkia.