Julkaistu: 17.03.2013
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
M-dulor/Sony
Vaikka aiemmilta soololevyiltä tuttu rempseys on poissa, ei Matti Johannes Koivu sorru jäykkyyteen. Tuottelias hämeenlinnalais-taustainen laulaja-lauluntekijä ei enää hötkyile vaan uskaltaa luottaa parhaaseen avuunsa - sielukkaaseen lauluääneen. Riisuttu instrumentaatio ja ajattomuutta lisäävä rauha vahvistavat edelleen fiilistä että nyt on päästy asian ytimen äärelle. Matti Johannes Koivu nostaa omalta osaltaan suomalaisen laulutulkinnan 2010-luvulla ennätyslukemiin.
Avaraan näppäilyn ja kirkkaan pianon varaan pitkälti rakentuva soitto siveltelee juuri sopivilla hipaisuilla jotta Matin laulun melodisuus ja toiveikkuus pääsee oikeuksiinsa. Nostalginen avaus kotikulmien ylpeydelle Aulangolle kertoo jo olennaisen melkein koko kymmenbiisisen levyn ilmeestä. Vaikka kiireettömyys ja haikeus sopivat suomalaiseen melankolia-jatkumoon, on laulussa niin paljon valoa että levystä ei kerta kaikkiaan voi tulla pahalle päälle, masentua tai ohittaa sitä olkia kohauttamalla. Kauneuteen pääsee helpolla jos sielu, aitous ja näkemys yhdistyvät oikealla tavalla.
Hienosti väreilevä ja pienesti maalaava Jos muutat mielesi on vielä edellistä viehättävämpi , vaikka nostalgiaa on yhtä lailla mukana on biisissä enemmän tätä hetkeä ja sen pyhittämistä. Heleällä pianolla kulkeva ja Juho Kanervon sellolla maustettu Kalastaja pienentää vielä edellisistä, askeltaen lähes varpaillaan. Tummasyisempää värettä palettiin tuo Ultramariinimaisia mielikuvia nostava Minä näen sinussa sen mitä rakastan, joka huohottavan jumittavalla hengellään ja ärhäkällä sähkökitarallaan ei oikein tunnu istuvan muun levyn ajattomaan toiveikkuuteen. Biisi ei sinänsä ole huono, vain eksyksissä.
Miten hyvä on unohtaa palaa pienesti näppäilevään heleyteen mutta jotain on jo edellisen pohjilta kateissa, biisi ei tunnu kantavan eteenpäin kun erinomaisesti alkanut tunnelma äkkiä nykäistiin maton alle. Vasta ihanan raukea Kun katsoin kauas alkaa päästä takaisin samoille sivuille. Hienosti korostettu kerto nostaa biisin eturiviin. Sähkökitarasoolokin pitää hienosti kiinni toiveikkaasta ilmeestä.
Yhdessä kitaristi Antti Rajalan kanssa luotu upea Laulu pohjoisesta on vielä kaikkia aiempiakin kappaleita pelkistetympi ja kohta kohdalta mietitymmän oloinen. Pianolla askeltava ja jousilla koristautuva seesteinen kaunokainen todistaa myös melankolian sopivan Koivulle sen verran vahvasti että Loirin Eino Leino -tulkinnat saavat työlleen varteenotettavan jatkajaehdokkaan. Pakahduttava esitys.
Paratiisi lasilla jatkaa edellisen perään osuvan öisesti. Minä näen... voisi sopia paremmin näiden jälkeen, vaikka Paratiisi lasillakin kääntyy valon ja toivon puolelle ikkunan takaisesta nostalgiastaan. Lempeä Uusi muisto ja kuulas Tunnen muuttuvan maan täydentävät erinomaisesti levyn sielukkaan toiveikasta ja ulkona sulavien hankien korostamaa valoisuutta peilaavaa ilmettä. Tuliko ensin kevätaurinko vai toiko tämä levy sen tullessaan?
Hämeenlinnalaisen Ultramariini -yhtyeen vokalistina tunnetuksi tullut Matti Johannes Koivu on viime vuosien merkittävimpiä ja taidokkaimpia suomalaisia laulaja-lauluntekijöitä. Hienoilla, ajattomilla Puuhastellen (2006) ja Kovat piipussa (2007) sekä lapsille suunnatulla Topsi ja tohtori Koirasson (2007) -levyillä ihastuttanut Koivu sukelsi seuraavaksi yhden suomalaisen musiikki-ikonin tuotantoon. Irwin Goodmanin lauluja -pitkäsoitolla hän tulkitsi omaääniseen tyyliinsä Irwinin säveltämiä ja Vexi Salmen ansiokkaasti sanoittamia lauluja. Koivun taiteellisesti kunnianhimoisin teos Toisen maailman nimi oli vuoden 2011 komeimpia levyjä ja vuoden 2013 satoa oleva tekijänsä nimikkolevy palasi onnistuneesti pelkistetympiin laulelmasävyihin. Kauneimmat meistä (2015) oli miehen uran selkein hyppäys kohti valtavirtaa ja Lähtölauluja pysytteli melko lähellä edeltäjäänsä.
Linkki:
Matti Johannes Koivu Facebookissa
(Päivitetty 13.9.2019)
